in your wildest dreams | finnish dramione

6 - "Sä näytät kauniilta tänään." // Hermione

Tartuin Ginnyä käsivarresta ja samassa ilmiinnyimme Malfoyn kartanon etualalle. Ginny huokaisi hymyillen, tarttui Harrya käsivarresta ja käveli suuren portin luo. Hoipertelin pari askelta ja seurasin kaksikkoa portille, jonka toisella puolella seisoi joku.

"Herra ja rouva Potter? Neiti Granger?" mies kysyi katsoen listaansa. "Joo", Ginny vastasi. Mies avasi portin ja seurasin Harrya sekä Ginnyä etupihalle. "Tästä tulee nii outoa. Mun ei ois pitäny tulla", huokaisin, kun kävelimme sisälle kartanoon jossa oli jo paljon muita velhoja ja noitia. Ginny pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. "Nyt pidät sen turpas kiinni ja nautit kerrankin illasta, jonka sä saat viettää muiden ihmisten seurassa", punapää lausahti ja tarttui minua käsikynkästä. Pyöräytin silmiäni ja jätin takkini narikkaan. "Sun kannattais kuunnella Ginnyä, koska se on yleensä oikeassa", Harry naurahti ja katosi jonnekin. "Tuu. Sulle pitää hakea juotavaa", Ginny huikkasi vetäessään minua jo johonkin.

Ensimmäinen drinkkini katosi hitaasti. Tuntui, että lasillisen aikana olin ehtinyt tavata jo tusinan verran entisiä luokkatovereitani. Toisen drinkin loppupuolella tunsin jo väsymykseni katoavan. Lisäksi tapasin Camillen ja Dracon ensi kertaa sinä iltana.

"Hermione! Sä tulit!" Camille kiiruhti halaamaan minua niin äkkiä, että meinasin läikäyttää juomani pohjat hänen päälleen. "Joo, tietenkin mä tulin", hymyilin ja halasin Camillea takaisin.

Vittu. Ei todellakaan olisi pitänyt tulla.

Camille alkoi selittämään jotain, joka meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vilkuilin häntä välillä ja nyökkäilin oikeissa kohdissa näyttääkseni kiinnostukseni. Huomioni oli kuitenkin kiinnittynyt aivan toisaalle.

Draco seisoskeli kauempana viinilasi kädessään. Hän oli syventynyt keskusteluun ilmeisesti entisen luokkatoverinsa kanssa. Joissakin kohdissa huulet vetäytyivät hampaiden päältä täydelliseen hymyyn, joskus nauruun. Välillä mies hörppäsi juomaa lasistaan. Välillä hän näytti kuolemanvakavalta. En voinut estää pienen naurahduksen karkaamista omilta huuliltani.

"Anteeks?"

"Häh?"

"Sanoitko sä jotain?"

Rypistin otsaani ja tajusin, että olin mennyt naurahtamaan typerälle muistolle Camillen miehestä. "Aa. Joo. Siis en sanonu mitään", naurahdin kiusallisena. Camille naurahti kuitenkin rennon oloisesti ja jatkoi juttuaan.

Hetken päästä Camille kuitenkin poistui jonkun muun luokse ja päätin lähteä etsimään vessaa. Vetäisin loput juomasta alas kurkustani. Kurtistin kulmiani yrittäessäni muistaa vessan sijaintia. Samassa äkkäsin Dracon kävelemässä ohitseni ja nappasin häntä hihasta.

"Hermione?" Draco tervehti minua hieman yllättyneenä. Vastasin tervehdykseen pienellä hymyllä ja yritin kasata ajatukseni jonkinlaiseen kokoon.

"Tiedätkö sä missä vessa on?" kysyin ja kohotin katseeni Dracoon. Miehen ilme oli kummallinen ja hän kurtisti kulmiaan hieman huvittuneena. "Eikun vittu... Tietenkin sä tiedät, sähän asut täällä..." mutisin "Siis voisitko sä kertoa, missä se on?"

"Ei oo pitkä matka. Tosta vaan portaat ylös ja sitte eka ovi vasemmalla", Draco opasti ja viittoi kädellänsä portaisiin päin. Nyökkäsin ja käännyin kannoillani. Lähdin kävelemään kohti portaita ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan, sillä kuulin suunnilleen veren kohisevan korvissani.

"Hermione?" Voi paska ei nyt taas.

Käännyin katsomaan Dracoa uudelleen. Hän siirsi katsettaan minussa päästä varpaisiin. "Sä näytät kauniilta tänään", hän hymähti ja olisin voinut vannoa näkeväni pienen hymyn. Veren kohina täytti korvani sydämen sykkeen kera. Tum tum tum tum tum...

Katsoin Dracoa hetken, ennen kuin otin kasvoilleni surullisen, mutta tilanteen hyväksyvän hymyn. "Kiitos. Säkin näytät hyvältä tänään", päästin melkein kuiskauksen tasolla olevan lausahduksen suustani. Draco kuitenkin vaikutti kuulevan, sillä hän vastasi hymyyn samanlaisella hymyllä, jolla hän oli joskus hymyillyt minulle.

Yläkerran vessaan päästyäni lukitsin oven ja liu'uin välittömästi seinää pitkin lattialle istumaan. Hautasin kasvoni käsiini. Kyyneleet vierivät taas kerran poskilleni. Kaikki maailman paino tuntui painavan minua vain alemmas ja alemmas koko ajan. Kuin kaksi seinää olisi puristunut yhteen minä välissä. Kuin olisin ollut huoneessa, jossa oleva vesi nousi liian lujaa vauhtia. Lopulta vesi nousisi liian korkealle ja minun täytyisi pidättää hengitystä. Ajan kuluessa sekään ei riittäisi, ja lopulta hukkuisin tähän tunteeseen.

En saanut happea. Konttasin vessanpöntön luokse, nostin kannen ja annoin vatsalaukun sisältöni tyhjentyä rauhassa. Kun olin varma ettei mitään enää tulisi ylös, vedin pöntön ja nojasin selälläni seinään. Suljin silmäni. Hengitin syvään muutaman kerran.

* * *

"Mä en pysty. Ihan oikeasti. Mun on pakko lähteä kotiin. Mä en vaan pysty näkemään sitä enää", valitin Harrylle ja Ginnylle. Kello alkoi hiljalleen lähestyä keskiyötä ja olimme juuri syöneet illallista kaikkien vieraiden kesken. Joku ääliö oli päättänyt sijoittaa minut Camillen viereen ja olin joutunut puremaan koko illallisen ajan kieltäni, etten olisi kiskonut hiuksia hänen päästään.

"Mun mielestä sä oot nyt vähän dramaattinen", Ginny hymähti ja hörppäsi juomaansa. Kohotin kulmiani. "En mä odota teidän ymmärtävän, sillä te ootte kuitenki olleet yhessä Tylypahkasta lähtien. Mä en vaan pysty kattomaan niitä yhessä. Mä en pysty kattomaan Dracoa tai kuulemaan sen ääntä ilman että mä en saa happea. Ja mä en ymmärrä miten Draco kestää tota ämmää. Se puhuu vittu koko ajan", tuhahdin. Nielaisin ja vedin syvään henkeä. "Enkä mä pysty taikomaan suojeliusta enää", lisäsin turhautuneena sekä hieman surullisena.

"Mä tiesin tän."

Nostin nopeasti katseeni naiseen, joka oli ilmestynyt ovensuuhun. Camille seisoi vakavana ja kädet puuskassa. Pomppasin nopeasti seisomaan. "Mä voin selittää. Ihan oikeasti", sanoin pikaisesti. Camille huokaisi raskaasti ja katsoi ulos ikkunasta. "Mä tosissani luulin että meistä vois tulla ystäviä, mutta ilmeisesti mä olin väärässä. Mutta ihan sun tiedoksi; mä olen aina tiennyt sun ja Dracon menneisyydestä. Mä en ole niin tyhmä miltä mä saatan vaikuttaa. Sun pitäis alkaa lähtemään", nainen hymähti. Vilkaisin Ginnyä ja Harrya. Nousin typeränoloisena seisomaan ja otin käsilaukkuni. "Sun ei tarvii huolehtia musta enää", mutisin hiljaa kävellessäni Camillen ohi. "Mä toivon niin. Sun omaks parhaakseks", tämä vastasi.

--------------------

musta tuntuu et tää osa vaikutti jotenki tosi sekavalta mut KAKS OSAA VIIKON SISÄÄN MITÄ TAPAHTUU

kommentoi ja paina votee jos tykkäsit <3