in your wildest dreams | finnish dramione

1 - "Hyvä herra Granger" // Hermione

20. tammikuuta 2006

Hyvä päiväkirja,

tänään se tapahtui. Elämäni tärkein asia, ainakin toistaiseksi. Hale Nathaniel Granger. Olen miettinyt nimeä kuukausia. Siitä päivästä lähtien kun sain ensimmäisen kerran tietää kantavani häntä kohdussani.

   Poika syntyi kuulemma erittäin terveenä ja siltä hän näyttääkin, kun nyt katselen tuota tuhisevaa pikkuista vierelläni. Hän on niin kaunis. Voin jo kuvitella hänet vanhempana, aivan yhtä komeana kuin isänsä. Niin... Poikalapsen jo nyt näkyvät platinanvaaleat hiukset tulevat muistuttamaan minua ikuisuuden hänen isästään. Ja pojan mennessä Tylypahkaan häneltä tullaan kysymään asiasta. Aivan sama, ne saavat olla sen ajan murheita.

   Aion keskittää tästä lähtien kaiken huomioni ja energiani tähän ihmeeseen, eikä kukaan tai mikään pysty ikinä viemään häntä minulta.

Oi! En ehdi kirjoittaa enempää – Hale heräsi juuri.

Huokaisin syvään ja suljin päiväkirjani. Avasin ylimmän keittiökaapin ja laitoin kirjan sinne. Kävelin Halen huoneen ovelle ja nojasin ovenkarmiin. Laitoin käteni puuskaan ja katselin hymyillen poikaa, joka leikki lattialla ystävänsä Amberin kanssa.

Ovikello soi ja kaksikko käännähti nopeasti katsomaan minun suuntaan.

"Täytyykö vielä lähteä?" Amber voihkaisi tylsistyneenä. Hale tavoitteli katsettani jo liiankin tutuksi tulleella koiranpentuilmeellään. "Äitiiih, eikö Am vois jäädä meille yöksi?"

Pudistin päätäni saaden Halen ilmeen venähtämään entisestään. "Pelkäänpä, että sun äiti on ovella Amber", hymähdin ja kävelin eteiseen. Avasin oven lyhyelle, hieman tukevammalle naiselle joka hymyili säteilevästi minulle. Hän muistutti liikaa Molly Weasleytä.

"Mukavaa, kun pystyit katsomaan Amberin perään, Hermione", rouva Hunt hymyili pukiessaan tyttärelleen takkia. "Ei mitään, Amber on aina tervetullut meille. Kaksikolla tais olla erittäin kivaa", hymyilin takaisin. Pörrötin poikani hiuksia, joka tuli halaamaan vyötäröäni.

Amberin ja hänen äitinsä lähdettyä kävelin keittiöön. "Onks sulla nälkä?" huudahdin Halelle, joka oli häipynyt huoneeseensa. Avasin jääkaapin ja katsoin sen läpi ainakin kolme kertaa varmistaakseni, ettei missään olisi sattunut olemaan ruokaa piilossa. Jääkaappi kuitenkin suorastaan kiljui tyhjyyttään, kuten myös oma vatsani. Huokaisin syvään ja suljin jääkaapin oven. 11-vuotias poikani ei ollut vastannut mitään kysymykseeni, joten kävelin hänen huoneensa ovelle.

"Hale?" kysyin katsellen vaaleaa pörröpäätä, joka istui selin minuun työpöytänsä ääressä.

"Äiti, mikä tää on? Miks siinä on mun nimi?" poika mumisi ja kääntyi tuolissaan. Hän näytti kädessään minulle kellertävää pergamenttikirjekuorta, johon oli tihrustettu jotain vihreällä musteella.

Olisin tunnistanut kyseisen kuoren vaikka unissani.

Henkäisin syvään ja kyykistyin Halen viereen. Poika ojensi kirjekuoren minulle ja katselin sitä haltioituneena.

Herra H. Granger, 30 Sunset Road, Thamesmead, Lontoo

"Sainhan ottaa sen? Kun posti tuli aamulla ja sä olit nukkumassa ja mä luin mun oman nimen tästä kuoresta ja otin sen mun huoneeseen", Hale sanoi hiljaa. "Hale, mä en ole vihainen sulle kun sä otit tän kirjeen", hymyilin pojalle ja liu'utin peukaloni Tylypahkan logon päällä, jonka avulla kirje oli sinetöity. "Avaa se", sanoin ja ojensin kirjeen Halelle, joka repi sen auki yllättävän siististi.

Hän rykäisi suloisen teatraalisesti ja alkoi lukea:

TYLYPAHKAN NOITIEN JA VELHOJEN KOULU

Hyvä herra Granger,

täten ilmoitamme, että Sinulle on varattu paikka Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Ohessa saat luettelon kirjoista ja välineistä, joita tarvitset.

   Lukukausi alkaa 1. syyskuuta. Odotamme pöllöäsi viimeistään 31. heinäkuuta.

Parhain terveisin

Minerva McGarmiwa

Rehtori

Hale käänsi katseensa kirjeestä minuun silmät pyöreinä hämmästyksestä. Naurahdin ja pyyhkäisin kyyneleen silmäkulmastani.

"Taikuutta? Mutta eihän sellaista oo olemassa?" poika kurtisti kulmiaan epäuskoisena. Otin kuoresta vielä toisen paperilappusen ja ojensin sen Halelle, joka alkoi taas lukemaan.

TYLYPAHKAN NOITIEN JA VELHOJEN KOULU

Koulupuku

Ensimmäisen vuoden oppilailla on oltava:

   1. Kolme tavallista työkaapua (mustaa)
   2. Yksi tavallinen suippohattu (musta) päiväkäyttöön

   3. Yhdet suojakäsineet (lohikäärmeennahkaa tai vastaavaa)

   4. Yksi talviviitta (musta, hopeakiinnikkeet)

Huomatkaa, että oppilaiden vaatteet on nimikoitava.

Oppikirjat

Oppilailla tulee olla seuraavat kirjat:

   Miranda Kanahaukka: Loitsujen käsikirja I

   Bathilda Bagshot: Historian taikakaudet

   Adalbert Jaaritellen: Taikojen perusteet

   Emeric Kytkin: Muodonmuutokset aloittelijoille

   Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä

   Arsenius Mittalasis: Taikaliemet ja -juomat

   Lisko Scamander: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

   Quentin Tytina: Pimeyden voimat. Itsesuojeluopas

Muut tarvikkeet:

   1 taikasauva

   1 noidankattila (tinaa, vakiokoko 2)

   1 lasi- tai kristallipullosarja

   1 kaukoputki

   1 messinkinen punnussarja

Oppilaat voivat tuoda myös pöllön TAI kissan TAI rupikonnan.

VANHEMMILLE HUOMAUTETAAN ETTÄ ENSILUOKKALAISET EIVÄT SAA TUODA OMAA LUUDANVARTTA

Hale nosti taas kerran katseensa minuun hämmentyneenä. "Mistä mä taikasauvan saan? Ootko sä varma ettei tää oo pilaa? Saanko mä pöllön?" kysymyksiä sateli pojan suusta. Naurahdin. "Kuule Hale. Mä tiedän ettei tää oo pilaa, koska oon itsekkin käynyt kyseisen koulun. Meidän pitää lähteä parin päivän sisällä käymään Viistokujalla, mistä me saadaan kaikki tarvittava. Ja joo, sä voit saada pöllön", hymyilin. Poika hypähti ilmaan ja alkoi hyppiä innoissaan.

"Mä pääsen taikomaan! Mä saan taikasauvan! MÄ SAAN OMAN PÖLLÖN!"

Katselin vaaleatukkaista Halea hymyillen, onnellisena hänen puolestaan.

--------------------

Hihiiii tervetuloa "darling, i'm scared" -tarinan jatko-osaan!

Oon jotenki superinnoissani täst tarinasta ja toivon et tykkäätte!

Kommentoi ihmees ja paina votee jos tykkäsit <3

– Ankka

(+Tarvikelista ja Tylypahkan kirje on otettu kirjasta Harry Potter ja viisasten kivi)