in your wildest dreams | finnish dramione

13 - "Huomenta."// Hermione

Päästin hiljaisen mieltä osoittavan äänen suustani, kun tunsin lämmön vetäytyvän kauemmas itsestäni. Kurkotin silmät kiinni vielä äsken vieressäni ollutta hahmoa, mutta sen sijaan sain kuulla huvittuneen, matalan naurahduksen.

Tuo kyseinen naurahdus sai sisuskaluni sulamaan ja kylmät väreet kiisivät selkääni pitkin.

Ajatukseni hyppelivät takaisin viime yöhön.

"Shh, meidän pitää olla hiljempaa. Kaikki muut herää muuten."

Punaviinin vahvaan makuun sekoittui vivahde kahvia, joka sai minut hulluksi.

Hänen huulensa omillani ja joka puolella kehoani.

Olin kaivannut tätä niin helvetisti.

"Musta tuntuu, että kaikki muut on jo hereillä. Ehkä meidänki kannattais näyttää naamamme tuolla", Draco hymähti. Hänen sormensa sivelivät poskeani ja raotin silmiäni. Katseeni kohtasi harmaan silmäparin kanssa. Draco hymyili ja painoi huulensa otsalleni. "Mä meen edeltä", hän kuiskasi ja katosi huoneesta.

Käännyin makaamaan selälleni. Tuijotin kattoa hetken aivan hiirenhiljaa.

Purin huultani, kun leveä hymy hiipi huulilleni. Naurahdin pudistellen päätäni ja nousin istumaan. Tuntui siltä, kuin olisin taas kuusitoista. Eläintarha suorastaan myllersi vatsassani. Hypähdin pois sängyltä ja puin päälleni jättimäisen punaruskean neuleen sekä tummansiniset farkut. Otin pöydältä hiusharjan ja vedin sen avulla sekalaisen pehkoni edes jotenkin siistiksi. Tämän jälkeen sidoin ruskeat hiukseni matalalle poninhännälle.

Katsoin peilikuvaani hiljaa mietiskellen.

Pystyin itsekin sanomaan, että viimeisen yli kymmenen vuoden aikana kasvoillani ollut väsynyt ilme oli saanut hieman eloa. Katsoin itseäni silmiin peilin kautta. Huomasin peilistä katsovan Hermionen hymyilevän onnellisena. Nostin käden suulleni ja peilikuvan Hermione teki samoin. Pari hallitsematonta kyyneltä vierähti poskilleni.

Pelkäsin kävellä portaat alakertaan muiden luo. Pelkäsin, että saisin kuulla kamalia uutisia Halesta. Pelkäsin kuitenkin myös sitä, etten kuulisi hänestä mitään. Pelkäsin, että hymy Dracon kasvoilla olisi kadonnut. Pelkäsin, että hän kohtelisi minua taas kylmästi ja lähtisi uudestaan.

Avasin kuitenkin huoneen oven ja astelin portaikkoon. Mitä lähemmäs alakertaa pääsin, sitä helpommin pystyin erottamaan elon äänet talosta. Pystyin erottamaan Lilyn ja Scorpiuksen leikistä lähtevät äänet. Kun saavuin keittiön ovelle, pystyin erottamaan kiivasta supinaa, joka tuli oven takaa. Avasin oven ja sen takana ollut joukkio käänsi katseensa minuun. Mutristin hieman huuliani, sillä en pitänyt siitä kuinka he olivat luultavasti puhuneet tärkeistä asioista ilman minua.

Ginny käveli ensimmäisenä luokseni ja halasi minua. "Huomenta", hän hymyili. "Huomenta", hymyilin takaisin. Harrykin heilautti minulle tervehdykseksi kättään hymyillen, ennen kuin katosi jonnekin Siriuksen kanssa. Molly ja Arthur tervehtivät minua myös ja lähtivät Ginnyn kanssa olohuoneeseen. Jäimme Dracon kanssa kahdestaan huoneeseen.

Hän hörppäsi kahviaan ja laski kupin pöydälle. Seurasin hänen jokaista liikettään. Draco käveli pöydän toiselta puolelta luokseni. Tuijotin häntä aivan liikkumatta. Pelkäsin, että pienikin virhe veisi Dracon taas pois luotani enkä kerta kaikkiaan enää kestäisi sitä.

Draco kuitenkin kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut tiukasti rintaansa vasten. Huomaamattani pidättelemäni hengitys puuskahti ulos suustani. Suljin silmäni.

"Huomenta", Draco kuiskasi ja silitti selkääni pitkin vedoin. En huomannut itkeväni ennen kuin huomasin Dracon paidan olevan läpimärkä. Nostin kasvoni hänen rinnastaan miehen kasvoihin. Hänen silmänsä suurenivat huolesta. "Hermione? Miks sä itket? Onks kaikki hyvin?" Draco ähkäisi ja silitti peukalollaan poskeani. Niiskaisin ja suljin silmäni uudelleen. Nojasin poskellani hänen kättään vasten ja huokaisin.

"Mä vaan oon yks tunteiden sekamelska", hymähdin. Dracon sormet hiipivät poskeltani niskaani ja hyväilivät niskahiuksiani hellästi. Avasin silmäni. "Ei se haittaa. Me kaikki ollaan, varsinki nykyään. Se vaan et...puhu mulle, jos sulla on jotain mikä painaa sun mieltä", Draco sanoi silittäen niskaani. Nyökkäsin ja huokaisin.

"Mennääks muiden luo?" Draco kysyi. Nyökkäsin uudelleen. Draco otti kädestäni kiinni ja en voinut olla huomaamatta vatsassani lepattelevia perhosia. Hymyilin hieman itsekseni kun kävelin Dracon perässä muiden luo olohuoneeseen.

--------------------

SURPRISE haha

nauran et oon viimeks julkassu tähän tarinaa osan kait joskus heinäkuussa (HUPS) ja kohta on joulukuu lmao

ALSO syyslomalla tuli vuos siitä ku alotin kirjottaa darling, i'm scared:ia JA SIINÄ ON TÄLLÄ HETKELLÄ 13.2K LUKUKERTAA

oikeesti en ymmärrä miten joku voi lukee sitä en itekkää pysty lukee sitä ilman kauheeta myötähäpeä-aaltoa help

mutta tässä teille tämmöne pieni osa teidän lauantai-iltaan

don't forget to vote and comment<3 ily y'all