in your wildest dreams | finnish dramione

4 - "Rohkelikko!" // Hale

Kävelin Carinan vieressä ihastellen isoa salia johon olimme juuri astuneet. "Äiti on sanonu tosi monta kertaa kuinka hieno tää sali on, mutta tää ylitti mun odotukset", henkäisin ja vilkaisin Carinaa, joka hymyili minulle säteillen. Olimme jutelleet junassa kaikesta Maan ja taivaan väliltä. Meistä oli nopeasti kuoriutunut hyviä ystäviä ja hän muistutti minua hieman ystävästäni Amberista kotona.

Saavuimme salin etuosaan ja kaikki oppilaat hiljenivät. Joku nainen asetti jakkaran eteemme ja otti käsiinsä vanhan hatun sekä pitkän listan.

"Lajittelemme teidät seuraavaksi tupiinne, joihin tulette kuulumaan koko sen ajan, kun käytte Tylypahkaa. Kun luen listasta nimen, kyseinen henkilö tulee luokseni ja istuu jakkaralle", nainen sanoi kuuluvasti ja vilkaisi kaikkia ensiluokkalaisia. "Selvän teki... Edith Anderson!" Lyhyt, hermostuneen oloinen tyttö käveli jakkaralle ja istui siihen. Hän korjasi isoja silmälasejaan kun noita asetti hatun hänen päähänsä.

"Korpinkynsi!" hattu huudahti. Säpsähdin hieman ja vilkaisin Carinaa joka huokaisi syvään. "Mihin sä haluaisit?" hän kysyi. "En mä tiedä, äiti ei kertonu paljoa niistä tuvista", vastasin.

"Hale Granger!"

Nostin katseeni eteen ja huomasin rehtori McGarmiwan tutkiskelevan minua katseellaan henkilökunnan pöydässä. Nielaisin. "Rauhoitu Hale", kuiskasin hiljaa itselleni ja kävelin jakkaralle. Istuin siihen ja laskin katseen jalkoihini, jotka roikkuivat ilmassa. Hattu laskettiin päähäni. Suljin silmäni.

"Granger!"

Hätkähdin. Avasin silmäni hatun mutistessa jotain korviini.

"Hieman hankalampi tapaus. Olet erityisen fiksu, kuten äitisikin. Voisit siis todellakin sopia Korpinkynteen...Sinulla on kuitenkin myös selvät tavoitteet ja huomaan kunnianhimoisuutesi. Sen takia voisin laittaa sinut Luihuiseenkin...Mutta olet myös luotettava ja rehti, jolloin Puuskupuhkin saattaisi sopia...Hmm...Tämä on vaikeaa...Rohkelikon rohkeutta ja uskollisuuttakin sinulta löytyy...Äh, ehkä teen vain saman päätöksen kuin äitisi kanssa..."

"Rohkelikko!" hattu huudahti. Nainen nappasi hatun päästäni ja hyppäsin alas jakkaralta. Väläytin Carinalle hymyn ja hyppelin rohkelikkojen luo, jotka taputtivat innoissaan. 

Hetken päästä Carina istui viereeni, sillä hänetkin oli juuri lajiteltu Rohkelikkoon. Vaaleatukkainen tyttö kuitenkin näytti mietteliäältä ja tuijotti kulmat kurtussa lautastaan. "Kaikki hyvin?" kysyin ja otin lautaselleni kaikenlaista eri ruokaa, jota oli juuri ilmestynyt pöytiin kuin tyhjästä.

Carina huokaisi ja otti itsekin hieman ruokaa. "Mun isä oli luihuinen sillon ku se kävi Tylypahkaa. Suurin osa isän puolen suvusta on ollu luihusia ja musta tuntuu, että kaikki pettyy muhun nyt", hän hymähti. Vaaleanharmaat silmät kääntyivät katsomaan minua. Laskin käteni Carinan olkapäälle. "Sun tuvan ei pitäis määrittää sitä, onko sun perhe tyytyväinen suhun vai ei. Jos se niille jotain merkkaa niin se on niiden menetys."

*          *          *

Kuukausi Tylypahkassa oli kulunut nopeasti ja olin rakastunut tähän paikkaan ja maailmaan. Uusien taikojen oppiminen tuntui joka kerta yhtä uskomattomalta. Kerta toisensa jälkeen taikaolennot näyttivät upeammilta ja jopa taikahistorian tunnit olivat mukavia. Tosin taisin olla ainoa oppilas kurssilla, joka edes kiinnitti huomiota opetukseen.

Lisäksi olin saanut ystäviä. Carina Malfoy ja Albus Potter olivat parhaita ystäviäni. Vietin heidän kanssaan aikaa, ellen ollut kirjastossa lukemassa tai tekemässä läksyjä. Olimme kaikki päässeet Rohkelikkoon ja olin erittäin onnellinen. Äiti tuntui kuitenkin roikkuvan minussa koko ajan kiinni kirjeidensä välityksellä, ja se alkoi pikkuhiljaa käymään hermoilleni.

Työnsin kädet kaavun taskuihin ja hyppelin Pöllötornin portaita pitkin ulos. Olin juuri astumassa sisään kun törmäsin johonkin. Tai oikeastaan johonkuhun.

Tobias Newes, ensiluokkalainen luihuinen katseli minua huvittuneena. "Granger. Minne matka?" tämä hymähti ja tökkäsi minut kauemmas itsestään. Kurtistin kulmiani ja katsoin tummatukkaista poikaa hämmentyneenä. Hetken päästä hän yskäisi ja tajusin tuijottaneeni liian pitkään.

"Öh, haen yhtä kirjettä", mumisin ja yritin päästä Tobiaksen ohi. Hän kuitenkin esti pääsyni sisälle Pöllötorniin. Nostin katseeni ilkikurisiin, tummanruskeisiin silmiin. "Voitko päästää mut ihan oikeasti?" huokaisin. Poika naurahti ja siirtyi pois edestäni. "Kiitos", mumisin ja kävelin sisälle. Huomasin pöllöni kököttämässä erään kaiteen päällä kirje nokassaan ja kävelin sen luokse.

"Moi, mitä sulla on mulle?" hymyilin pienelle pöllölle joka loi minuun kyllästyneen katseen. Otin kuoren pöllön nokasta ja avasin sen. Isompi kirje oli äidiltä, mutta kuoressa oli muutakin. Nappasin pienen kuoren.   

Hei Hale, veisitkö tämän Albukselle?
Terveisin, Ginny-täti

Hymähdin ja tallustin takaisin linnaan. Menin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja ojensin kuoren nojatuolissa istuvalle Albukselle ja istuin hymyillen Carinan viereen sohvalle.

--------------------

laatu ja pituus on ihan paskaa täs osas hyi

mut kommentoi ja paina votee jos tykkäsit<3