in your wildest dreams | finnish dramione

2 - "Carina. Carina Malfoy" // Hermione

"Onhan sulla nyt kaikki?" varmistin varmaan sadatta kertaa. Hale istahti ison matka-arkun päälle ja katsoi minua huvittuneena. "Joo äiti on mulla. Rauhotu", poika naurahti ja kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen.  "Anteeks, mä vaan en pysty uskomaan tätä", mumisin pojan olkapäähän hiljaa.

Olin viime viikkojen aikana kertonut oikeastaan kaiken Tylypahkasta Halelle. Tietenkin olin jättänyt pois kaiken Dracosta, mutta muuten kertomukseni oli ollut suhteellisen totuudenmukainen.

Nyt oli kuitenkin koittanut 1. syyskuuta ja olimme matkalla King's Crossin asemalle Halen kanssa. Poika katseli koko ajan ulos taksin ikkunasta ja suorastaan hyppi penkillään. Itse taas kyselin varmaankin kymmenen minuutin välein hänen vointiaan tai oliko hänellä nälkä.

Lopulta olimme päässeet asemalle ja taksikuski ajoi tiehensä annettuani hänelle rahan. Nostin Halen matka-arkun kärryihin ja hän lähti työntämään niitä sisälle. Kävelin pojan perässä katsellen ympärilleni. En ollut käynyt täällä melkein kahteenkymmeneen vuoteen ja se näkyi. Asema oli täynnä jästejä ja se oli paljon ruuhkaisempi kun muistin. Otin Halea kädestä ja johdatin hänet laitureiden 9 ja 10 väliin.

"Hetkinen. Miten me muuten päästään sille laiturille? Pitäiskö meidän kysyä joltakin?" poika kysyi ja pudistin päätäni. "Katso", sanoin. Osoitin sormellani perhettä, joka seisoi kaiteen edessä. Yhtäkkiä yksi heistä – mustatukkainen poika – lähti juoksemaan kohti kaidetta ja katosi tultuaan sen kohdalle. Halen suu suorastaan loksahti auki. Naurahdin pudistaen päätäni ja kävelin Hale perässäni perheen luokse.

"Hermione?"

Käännyin katsomaan perheen äitiä. Nainen katsoi minua otsa rypyssä. Itsekään en meinannut ensin tunnistaa häntä. Hiusten tunnusväri ja tuttu hymy kuitenkin kertoivat epäilykseni olevan oikeassa.

"Ginny?" naurahdin hieman ja juoksin halaamaan naista. Ginevra Weasley kietoi kätensä tiukasti ympärilleni ja laski leukansa olalleni. "Oisit kertonu, että sä ja Halekin ootte tulossa", hän hymähti.

Emme olleet nähneet Ginnyn kanssa vuoden 2005 jälkeen. Olimme kuitenkin pitäneet yhteyttä kirjeitse. Lisäksi hän ja Harry olivat Halen ainoat kummivanhemmat, mutta tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun he näkivät kummilapsensa.

Ginny irroittautui hymyillen ja tervehti Haleakin halauksella. Harry käveli luokseni hymyillen ja halasin häntä tiukasti. "Mitä sulle kuuluu?" hän kysyi pitkän halauksen jälkeen. Huokaisin syvään. "Ihan hyvää. Oon saattamassa Halea junaan ku se lähtee ekaa kertaa Tylypahkaan", hymähdin. "Aa, niinpä onkin. Albuksellaki on tänään eka päivä", Harry hymyili ja käveli Halen luo.  "Moi Hale, mä oon Harry. Sä oot varmaan saanu meidän joulu- ja synttärilahjat?" Harry hymyili pojalle joka nyökkäsi ja halasi häntä.

Ginny käveli luokseni hymyillen ja kietoi kädet tyttärensä Lilyn ympärille. "Sä et koskaan kertonu isää", Ginny huomautti viitaten Haleen. Hymähdin ja vilkaisin vaaleahiuksista poikaani, joka nauroi jollekin Harryn ja Albuksen kanssa. "Mä en edelleenkään muista", vastasin saman lauseen, jonka olin vastannut kaikille asiasta kysyneille. Ginny kallisti hieman päätään ja tutki minua katseellaan.

"Pitäiskö meidän jatkaa matkaa?" Harry kysyi tullessaan luoksemme. Ginny nyökkäsi ja käveli seinän läpi Lilyn kanssa. Heidän jälkeensä menivät Harry ja Albus. Otin kiinni Halen kärryistä ja vilkaisin häntä hymyillen. Poika väläytti minulle säteilevän hymynsä. Kävelimme nopeasti kaiteen läpi ja saavuimme ruuhkaiselle laiturille joka oli täynnä velhoja ja noitia.

"Tervetuloa laiturille yhdeksän ja kolmeneljäsosaa", julistin kääntäessäni katseeni Haleen. Tämä hihkaisi hymyillen ja suuntasi Pottereiden luokse.

Platinanvaalea tukka.

Rypistin otsaani ja räpäytin silmiäni. Väripilkku suorastaan paistoi silmääni väkijoukon keskeltä. Olisin tunnistanut sen vaikka unissani.

Draco helvetin Malfoy.

Henkäisin syvään. "Äiti tuutko sä?" Hale kysyi. Räpytin silmiäni ja kävelin muiden luokse otsa rypyssä. "Mitä nyt?" Ginny kysyi. Pudistin päätäni ja otin Halen kädestä kiinni. "Näin vaan harhoja."

Nostin matka-arkun Halen apuna junaan ja lähdin saattamaan häntä pitkin käytävää. Kaikki hytit tuntuivat olevan täpötäynnä, mutta lopulta pääsimme erään hytin luokse, jonka ikkunan vieressä istui pitkät, lumenvalkeat suortuvat omaava tyttö.

"Voinko mä istua tähän? Muualla on täyttä", Hale kysyi tytöltä joka kääntyi katsomaan meitä. Tytön paksut huulet väistyivät täydellisten hampaiden edestä kauniiseen hymyyn. "Joo, todellakin", hän vastasi. Hale hymyili ja istui tyttöä vastapäätä. "Mikä sun nimi on?" kysyin hymyillen tytöltä, joka käänsi vaaleanharmaat silmänsä minuun. "Carina. Carina Malfoy", hän hymyili. Sydämeni jätti lyönnin välistä ja tunsin kuinka käteni alkoivat hiota. "Mukava tavata Carina. Heippa Hale, pidä hauskaa", hymyilin väkinäisesti ja suukotin nopeasti vaaleahiuksista poikaa päälaelle. "Heippa äiti", tämä vastasi innoissaan ja alkoi juttelemaan Carinan kanssa minun suunnistaessa ulos junasta.

Hyppäsin laiturille ja kiedoin trenssitakin tiukemmin ympärilleni. Vilkutin vielä Halelle, joka vilkutti takaisin ikkunassa. Käännyin ympäri lähteäkseni, mutta samassa jokin törmäsi minuun.

"Oi anteeksi! Eihän sattunut?" vaalea nainen henkäisi ranskalaiskorostuksen kera. Hymyilin puolella suulla ja pudistin päätäni. "Ei mitään." Nainen hymyili säteillen ja juoksi ohitseni junaan. Hymähdin työntäen kädet syvälle trenssitakin taskuihin.

"Sä taisit tavata Camillen?"

Käännyin puhujan puoleen vain nähdäkseni platinanvaaleat hiukset ja tutut, harmaat silmät. Astuin askeleen taaksepäin hämmentyneenä.

"Hermione", Draco tervehti hiljaa. Tuijottelin korkokenkien kärkiä kuin niissä olisi ollut jotain mielenkiintoista. "Draco", vastasin kuulostaen mahdollisimman välinpitämättömältä. Mies naurahti ja veti syvään henkeä. "Camille", makustelin nimeä suussani, "sun vaimo, oletan?" Nostin katseeni Dracon kasvoihin. Hän siristi silmiään hieman huvittuneen näköisenä, mutta nyökkäsi. "Kaunis", totesin kohauttaen olkiani. Draco hymähti ja veti junasta ulos saapuvan Camillen kainaloonsa.

"Te tunnette?" nainen oletti hymyillen ja nyökkäsin. "Me oltiin samalla vuosiluokalla Tylypahkassa... Kavereita", hymähdin. "Mutta sepäs mukavaa! Olen Camille Malfoy", nainen hymyili ja ojensi kätensä. Tartuin siihen. "Hermione Granger."

"Hei oliko se poika hytissä sinun poikasi? Hale oli muistaakseni hänen nimensä. Oikein mukava nuori poika, Carina vaikutti pitävän hänestä", Camille sirkutti. Huomasin sivusilmällä Dracon rypistävän otsaansa. "Joo, mä tapasinkin jo teidän tyttären. Hän oli niin kaunis", hymyilin Camillelle pirteästi. Nainen päästi ulos heleän naurahduksen joka muistutti hieman kellojen kilinää. "Äläs nyt, Hale oli niin komea etten ihmettele jos Carina ihastuisi." Hymähdin ja vilkaisin kengänkärkiäni huvittuneena.

Samassa juna nytkähti liikkeelle ja kymmenet päät työntyivät ulos ikkunoista vilkuttamaan perheilleen. "Hale, muista kirjoittaa!" huudahdin vaaleatukkaiselle pojalle joka vilkutti hymyillen ikkunasta ja nyökkäsi. "Heippa äiti!"

Junan kadotessa näköpiiristäni käännyin ympäri ja muistin rouva ja herra Malfoyn olemassaolon. "Sinun pitäisi tulla käymään joskus meillä, Hermione", Camille hymyili ja vilkaisi Dracoa kuin hakien hyväksyntää häneltä. Mies kuitenkin tarttui vaimoaan käsivarresta. "Lähdetään", hän hymyili Camillelle ja kääntyi kannoillaan. "Nähdään, Hermione!" nainen huikkasi vielä ennen kuin kaksikko käveli pois.

Huokaisin syvään ja lähdin laahustamaan eteenpäin. "Hermione!" kuulin huudahduksen takaani ja käännyin huokaisten. Olisin tällä hetkellä vain halunnut kotiin.

Ginny ja Harry juoksivat luokseni. "Sä tapasit näköjään Dracon ja sen vaimon?" Ginny kysyi. Huokaisin syvään ja laskin katseeni maahan. "Joo, niin tapasin."

——————————
mitä mieltä ootte tän kaksikon jälleennäkemisestä? :'D

kommentoi ihmees ja paina votee jos tykkäsit<3