in your wildest dreams | finnish dramione

9 - "En mä punastele." // Hermione

"Hitto... Vastaa nyt", mumisin puhelimeeni, kun kiirehdin jotain Lontoon katua pitkin katsellen ympärilleni.

Olin joskus opettanut Ginnylle puhelimenkäytön perusteet, vaikka yleensä pidimme yhteyttä kirjeitse. Tämä oli kuitenkin yksi niistä hetkistä, jolloin olisin halunnut hänen osaavan käyttää pientä puhelintaan jonka olin ostanut hänelle kerran syntymäpäivälahjaksi.

Neljännen yrityksen jälkeen olin jo valmis luovuttamaan. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi kuitenkin soida ja Ginnyn nimi ilmestyi näytölle. Hihkaisin iloisena ja painoin vihreää.

"HERMIONE? KUULUUKO?" naisen ääni suorastaan huusi puhelimesta. Ähkäisin ja siirsin kännykkää hieman kauemmas korvastani. "Joo, Ginny. Kuuluu kyllä", naurahdin hieman. Tökkäsin kengänkärjellä jalkakäytävällä lojuvaa kiveä, jolloin se vieri sisään viemäriin. Hymähdin ja pysähdyin. "Voisinko mä tulla teille?" huokaisin puhelimeen. "Mitä? Aa, siis joo. Voithan sä tulla. Mut osaaks sä enää kaikkoontua?" Ginny naurahti hieman. Pieni hymy kohosi kasvoilleni. "Se nähdään kohta. Moikka", hymähdin ja suljin puhelun.

Kävelin hieman syrjempään ja nojasin tiiliseinään sulkien silmäni.

Ilmestyin Pottereiden keittiöön. Yritin pyyhkiä valitettavasti jo kuivuneet kyynelvanat poskiltani. Otin sauvan taskustani.

"Valois", kuiskasin hiljaa ja sauvani alkoi valaista keittiötä.

Toivoin sydämeni pohjasta, että Ginny ja Harry olisivat kotona. Juuri nyt olisin tarvinnut heitä kaikista eniten.

Talossa oli kuitenkin hiirenhiljaista. Astuin askeleen eteenpäin, toisenkin. Pidätin hengitystäni, sillä halusin kuulla edes kuorsauksen ääntä. Kello oli jo kolmen aamuyöllä, joten ehkä he tosiaan vain nukkuivat sikeästi?

Olin juuri aikeissa suunnata portaisiin kunnes tajusin, ettei ehkä olisi kovin soveliasta mennä hiipimään sinne heidän nukkuessaan. Hyvin viisasta minulta, ottaen huomioon mielentilani.

Käännyin ympäri ja olin saada sydänkohtauksen.

"Mitä sä oikein hiippailet täällä Hermione? Onks kaikki okei?" Ginny katsoi minua huolestuneen näköisenä olohuoneen sohvalta. Päästin hiilidioksidin ulos keuhkoistani äänekkäänä puuskahduksena. "Pimi", huokaisin ja valo sauvani päässä sammui. Tungin sauvan takaisin taskuun ja kävelin Ginnyn luo.

Ystäväni veti minut viereensä sohvalle. Kädet kietoutuivat tiukasti ympärilleni kun käperryin häntä vasten pieneen myttyyn. Toisen ihmisen kosketus käynnisti minussa saman tunteen, jonka olin käynyt jo liian monta kertaa läpi tänä yönä. Kyyneleet valuivat välittömästi jo tuttuja reittejään poskilleni.

"Paska", niiskahdin hiljaa ja yritin pyyhkiä kyynelvanoja pois. Se oli kuitenkin turhaa, sillä niitä tuntui tulevan koko ajan vain lisää ja lisää. Ginny nosti leukaani siten, että hän pystyi näkemään kasvoni.

"Jessus. Hermione mitä on tapahtunu?" hän kysyi. Peukalo siirtyi silittämään poskeani hellästi. Puristin silmäni kiinni. "M-mä..." sain ulos suustani. Kehoni alkoi jo hytkymään pidätellyn itkun vuoksi. Nostin käden suulleni. Puristin silmiäni kiinni niin paljon, että näin jo punaista.

"Hermione päästä se ulos. Se tuntuu paljon paremmalta", Ginnyn pehmeä ääni kuiskasi vierestäni. Hengitin syvään ja avasin silmäni hitaasti. Ginnyn ääriviivat olivat häilyviä ja kun katsoin ympärilleni tajusin, että näkökenttäni oli muutenkin erittäin sumea kyyneleiden takia. Päästin surulliselta sekä epätoivoiselta kuulostavan äänen. Näkökenttäni alkoi tarkentua pikkuhiljaa.

"Mä ja Draco erottiin."

Ilmiinnyin Pottereiden ovelle. Hihkaisin iloisena siitä, että osasin vielä tämänkin tempun.

Koputin oveen ja jo muutaman sekunnin päästä Ginny oli avannut sen ja päästänyt minut sisään. Seurasin aamutakissaan kävelevää ystävääni keittiöön.

"Anteeks kun mä soitin näin aamusta. Mun oli vaan ihan pakko puhua", huokaisin syvään. Ginny hymähti ja tyrkkäsi teekupin minulle. "Juo se ennen ku alat avautua", hän hymyili. Hymyilin pienesti takaisin ja nostin kupin huulilleni. "Kiitos."

Sain teekupin nopeasti tyhjäksi ja yhtäkkiä olimmekin jo käpertyneet sohvalle.

"Sä oot onnekas kun Harry ja Lily lähti pariks päiväks Harryn vanhemmille. Mihin sä muuten katosit illalla?" Ginny kysyi katsellen minua hämmentyneenä. Kiedoin kädet ympärilleni ja annoin katseeni harhailla olohuonetta pitkin.

"Hermione mitä sä oot tehny?" Ginnyn ääni kysyi epäilevänä. "Mikä saa sut ajattelemaan et mä oisin tehny jotain?" mumisin vältellen Ginnyn katsetta. En halunnut puhua aiheesta, mutta sitä varten olin tänne itseni kuitenkin raahannut. Hemmetti että osaat olla välillä niin vaikea, Hermione.

"Sä sanoit ton ihan tosissas? Sä katoat jälkeekään jättämättä yöllä pubista. Aamulla sä soitat mulle ja haluut yhtäkkiä tulla meille. Nyt sä välttelet mulle puhumista ja punastelet", Ginny tokaisi. Nostin katseeni nopeasti häneen.

"En mä punastele."

"Punasteletpas."

"Enpäs."

"Kyllä, sä punastelet Hermione. Avaudu vaan nyt mulle, sulla on kuitenkin kokemusta siitä."

Hymähdin ja käänsin katseeni Ginnyn ohitse ikkunaan. Hengitin syvään ja katselin auringonsäteiden valaisemaa pihaa.

"Mä nukuin Dracon kanssa", sanat tulivat ulos suustani oudolla, mutta kuitenkin normaalilla tavalla. Sain yhtäkkiä kamalan nostalgiaiskun.

"Hetkinen hetkinen hetkinen... Mitä?"

Siirsin katseeni takaisin Ginnyn silmiin, jotka katsoivat minua hämmentyneinä. Pystyin näkemään useiden tunteiden välähtelevän hänen kasvoillaan hetkessä.

"Sä kuulit oikein. Mä nukuin Dracon kanssa. Mä en tiedä tehtiinkö me mitään, mutta musta ei tunnu siltä joten uskon, että ei", tokaisin. Jouduin pinnistelemään aivan helvetisti, ettei yhtäkään tunnetta tullut näkyville.

"Selvä. Mut miks sä puhut siitä noin rennosti?"Ginny kohotti toista kulmaansa epäuskoisena. Kohautin olkiani ja laskin katseen käsiini. "Ehkä mä oon vihdoin päässyt yli siitä."

Ginny purskahti nauruun. Voisin jopa sanoa, että säikähdin hieman, kun huoneen täytti naisen heleä nauru. "Toi oli kyllä paskin vitsi minkä mä oon ikinä kuullut", Ginny naurahti. Vetäydyin puolustuskannalle ja rypistin otsaani. "Tää on vakava keskustelu", sanoin. Ginny tirskahti ja nosti käden suulleen. "Sori. Miks sä siis tulit tänne asti kertomaan siitä, että sä nukuit Dracon kanssa, jos sä oot päässyt jo sen yli?" hän kysyi.

"Koska mä en oo päässy oikeesti sen yli ja koska se sano rakastavansa mua", huokaisin hiljaa. Pystyin etäisesti kuulemaan, kun Ginnyn suu loksahti auki. Vääntelin käsiäni epämukavana kun hiljaisuutta jatkui hyvän aikaa.

Lopulta Ginny kuitenkin puhui.

"Hitto. Teidän on pakko puhua tää asia läpi kasvotusten. Ja mieluiten aamulla tai ei ainakaan sillon, kun ootte kännissä."

--------------------

MMMOOOIIIIIII

oon nii ylpee ku sain kirjotettuu vihdoin tän osan!!

oon varmaan kuukauden pyöritelly tätä osaa ja miettiny et mitä hittoa teen tän kans, mut jesss vihdoin!!

ja kiitti kaikille jotka on lukenu tätä ja darling, i'm scared:ia, koska siinä on kohta 6000 lukukertaa ja tässä kohta 500, rakastan teitä!!!

also stay safe yms nyt ku on tää koronahomma!

toivon et kaikil menee hyvin <3