Kello kilahti kun astuin sisälle kaupan ovesta. Vilkaisin Dracoa, joka tuli perässäni ja tarttui kädestäni kiinni. Yrmynaamainen kassatäti vilkaisi meitä tylsistyneenä ja jatkoi hyllyn päällä sijaitsevan radion kuuntelemista.
Kävelin sisälle lähikauppaan ja tervehdin kassaneitiä pienellä hymyllä. Tyttö hymyili takaisin puolella suulla ja jatkoi iPhonensa selaamista. Hymähdin ja annoin katseeni kiertää rauhassa pienessä lähikaupassa. Suuntasin askeleeni ensin kaurahiutaleiden luokse. Tämän jälkeen koriin kertyi muun muassa maitoa, levitettä, jauhoja, hammastahnaa sekä paristoja.
"Ostetaanks sitä hyvää jäätelöä? Sitä mitä me ostettiin sillon viikonloppuna?" Draco kysyi, kuulostaen aivan joltain pikkupojalta. Vastasin hänen kysymykseensä nyökkäyksellä ja hän kiskoi minut kädestäni jäätelöaltaiden luokse. Jäänharmaat silmät vilkaisivat minua täynnä hymyä.
Kävelin hygieniahyllyltä pakastealtaiden luokse. Ikkunoista sisään tulviva auringonvalo läpäisi pakastealtaan lasin korostaen erilaisia jäätelömakuja, joita kaupassa oli myytävänä. Laskin käteni pakastealtaan reunalle ja liu'utin sen hitaasti kahvalle.
Draco laski kätensä pakastealtaan kahvalle ja aukaisi kannen. Hän suorastaan sukelsi altaan sisään, sillä hänen haluamansa jäätelömaku sijaitsi ärsyttävästi kaikista perimmäisessä nurkassa. Naurahdin pudistaen päätäni ja laitoin kädet puuskaan. Saatuaan kaksi tuuttia, Draco suoristi selkänsä ja veti kannen kiinni. "Yksi minttusuklaa neidille", hän virnisti ja ojensi toisen tuutin minulle.
Tuijotin pakastealtaan sisälle. Samassa paikassa, kuin myös yli viisitoista vuotta sitten, oli tarjolla täsmälleen samanlaisia minttusuklaatuutteja. Tunsin palan muodostuvan kurkkuuni. Yritin nielaista sen, mutta se tuntui haluavan saavuttaa suuni. Otin nopeasti ostokseni ja kävelin kassalle.
"Mä maksan sit", huomautin, kun seurasin Dracoa kassalle. Laskin jäätelön hihnalle. "Etkä maksa. Mä maksan", Draco alkoi inttämään. Kohotin huvittuneena kulmiani ja otin rahan taskustani. "Muistuttaakseni sua: sulla ei oo jästirahaa", naurahdin. Dracon ilme venähti asian palautuessa hänen muistiinsa. Ojensin hymyillen rahan kassatädille, joka vilkuili meitä epäilevästi isojen silmälasiensa takaa. Otin jäätelötuutit ja hyppelin ulos kaupasta Draco perässäni.
"Kaunis päivä tulossa", kassalla työskentelevä tyttö lausahti hymyillen ja ojensi ostoksista kuitin minulle. Laitoin kuitin taskuuni ja siirryin pakkaamaan ostoksia. "Jep", tyydyin vastaamaan. "Heippa", huokaisin ja kävelin ulos kaupasta kadulle, jossa Aurinko oli päässyt paistamaan ihan kunnolla. Viereinen puisto suorastaan pursusi ihmisiä, joista suurin osa oli varmaankin päättänyt lähteä syömään aamiaista piknikin muodossa. Autoilijoita ei juurikaan näkynyt. Iloisia ihmisiä tuli ja meni joka suuntaan. Lähdin kävelemään kohti kotia. Tuntui, että kaikilla muilla oli läheisiä ympärillään. Kaikki muut vastaantulijat näyttivät iloisilta.
"Mä sitten maksan kun me ollaan jossain velhokaupassa", Draco sanoi ja nappasi toisen jäätelön minulta. "Joo joo, niinhän me ollaan sovittu", hymähdin ja avasin kääreen. Aloin syömään minttutuuttiani, kun lähdimme kävelemään kadulla. "Hermione?" Draco kysyi. Käänsin katseeni häneen ja pysähdyin. "Mm?" äännähdin. "Kai sä tiedät, että mä rakastan sua?" Draco mumisi. Kohotin kulmaani huvittuneena. "Tietenkin mä tiedän. Mitä sä oikein luulit?" naurahdin hieman. Draco nosti katseensa kengistään minuun ja hänen huulilleen levisi kaunis hymy. "Mä vaan haluan että sä tiedät sen koko ajan, ihan joka sekunti. Et mä rakastan sua."
Kaikilla muilla oli joku. Minä taas olin tässä joukossa se erilainen. Pala, joka ei sopinut onnelliseen ja aurinkoiseen viikonlopunvietto-palapeliin. Olin erakko, varsinkin nyt kun Hale oli Tylypahkassa. En edes ollut pystynyt pitämään yhtä miestä elämässäni, saatika sitten hankittua uutta hänen lähdettyään. Naurahdin hiljaa itsekseni kävellessäni kotiovelleni. Avasin oven lukon avaimellani ja menin sisälle pimeään asuntoon. Napsautin valot päälle, riisuin takin ja kävelin ostoskassin kanssa keittiöön. Tyhjensin ruokaostokset kaappeihin. Otin lasiin vettä ja istahdin tuolille.
Katselin ulos ikkunasta ja hörppäsin samalla hieman vesilasistani. Katseeni osui kadulla kävelevään naiseen, joka erottui joukosta viittansa ansiosta. Siristin silmiäni tunnistaakseni vaalealle hiuspehkolle kuuluvat kasvot, mutten nähnyt niitä vielä tarkkaan. Naisen kuitenkin lähestyessä taloani tunnistin siniset silmät sekä kirkkaanpunaiseksi maalatut huulet.
Ovikello soi. Kaadoin loput vedet alas viemäristä ja kävelin ovelle. Vilkaisin peilistä itseäni ja siistin hieman hiuksiani. Huokaisin syvään. Avasin oven ja tajusin epäilykseni osuneen oikeaan. Edessäni seisoi minua hieman lyhyempi noita nimeltään Camille Malfoy. Nainen puhkesi hymyyn nähdessään minut ja halasi minua tiukasti. "Huomenta Hermione", hän hihkaisi ja vetäytyi kauemmas. Tämä oli jo todella outoa. "Voisinko mä tulla sisälle hetkeksi?" Camille kysyi. "Joo, toki", hymähdin ja astuin sivuun. Camille asteli sisälle ja suljin oven hänen perässään.
"Haluaisitko sä teetä tai jotain?" kysyin, enkä edes tiedä miksi. Miksi halusin olla kohtelias hänelle? "Joo, voisin mä ottaa", Camille vastasi ja istahti sohvalle. Kävelin keittiöön ja laitoin vedenkeittimeen vettä. Napsautin sen päälle ja kävelin olohuoneeseen. Istuin nojatuoliin.
"Mikä sut tuo Lontooseen?" päätin yrittää aloittaa keskustelun. "Itse asiassa mä tulin tuomaan sulle eräänlaisen kutsun. Ja halusin tuoda sen henkilökohtaisesti, koska noh. En mä oikeastaan itsekään tiedä. Ajattelin, että voisin samalla sitten käydä Lontoossa", Camille hymähti. Nyökkäsin ja ristin jalkani. "Mikä tää kutsu siis on?" kysyin. Kuulin vedenkeittimen napsahtavan ja nousin ylös. "Mä käyn tekemässä sun teen", hymähdin ja kävelin keittiöön. Kaadoin vedenkeittimestä veden mukiin ja laitoin sinne teepussin. Kävelin mukin kanssa takaisin Camillen luo ja ojensin sen hänelle. "Kiitos", nainen hymyili. Istuin takaisin nojatuoliin.
"Eli siis, meillä on ollut Dracon kanssa monen vuoden ajan perinteenä järjestää 31. lokakuuta sellaiset pienet illanistujaiset, joihin me ollaan sitten kutsuttu aina meidän tuttuja. Esimerkiks Ginny ja Harry Potter ovat käyneet yleensä niissä. Nyt sitten me mietittiin – tai oikeastaan mä mietin – että oisitko sä halunnut tulla sinne?" Camille kysyi. Katsoin häntä hieman hämmentyneenä. "Missä te pidätte näitä illanistujaisii?" kysyin. Camille hörppäsi teetään. "Meillä kotona, Malfoyn kartanossa. Sä varmaan tiedät sen paikan?" nainen hymyili. Nyökkäsin ja vastasin hymyyn puolella suulla.
--------------------
siis vau mä en oo kirjottanu niiiiiiiiin pitkään aikaan (koska koulu), toivottavasti kukaan ei oo unohtanu tän tarinan olemassaoloa xd
mulla on ensviikolla hiihtoloma, joten kirjottelen sillon varmaan enemmän
mut siis vau, darling, i'm scared -tarinalla on jo melkein 4,5K lukukertaa ja melkein 400 votea, kiitos!
paina votee ja kommentoi jos tykkäsit <3
YOU ARE READING
in your wildest dreams | finnish dramione
FanfictionDARLING, I'M SCARED OSA 2 [ "Kuka siellä?" huudahdin pienoisen pakokauhun vallassa ja osoitin tärisevällä kädelläni asetta kohti pimeyttä. Peräännyin niin kauan, kunnes seinä tuli vastaan. Voihan paska. Miehen varjo lähestyi pienen asuntoni eteiskäy...
