in your wildest dreams | finnish dramione

10 - "Simpukkamökki. Toiselta nimeltään päämaja." // Hermione

Life is unpredictable,

It changes with the seasons,

Even your coldest winter,

Happens for the best reasons,

And though it feels eternal,

Like all you'll ever do is freeze,

I promise spring is coming,

And with it, brand new leaves.

- e.h

Kävelin edestakaisin olohuoneessa. Oli jo myöhä ja Lontoo oli kietoutunut mustaan pimeyteen sähkökatkoksen vuoksi. Ainoa asia joka olohuonettani valaisi, oli nurkassa sijaitseva vaaleanruskea jalkalamppu.

Ahdistus hallitsi jokaista solua kehossani. Minun oli pakko istua sohvalle ja vetää syvään henkeä. Tärisevät käteni naputtelivat hermostuneina polviani.

Meillä oli ollut Halen kanssa perinteenä vaihtaa kirjeitä vähintään joka viikko. Kesäkuu alkoi lähestyä jo loppuaan mikä tarkoitti, että oppilaat palaisivat pian kotiin. Huolen minussa aiheutti se, että olin saanut kirjeen Halelta viimeksi yli kuukausi sitten. Lisäksi olin alkanut aavistella pahinta viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.

Kaikki oli muuttunut huonompaan suuntaan Bellatrix Lestrangen kuoleman jälkeen. Aluksi kaikki olivat juhlineet tapahtunutta minä mukaan lukien. Toukokuun alussa tapahtumat olivat saaneet yhtäkkiä jyrkemmän käänteen kun ministeriö oli ilmoittanut, että sadat tai jopa tuhannet velhot olivat kääntyneet pimeälle puolelle viikossa. Toukokuun puolivälissä oli tullut tieto siitä, että Bellatrixillä oli poika.

Velhomaailma meni jo siinä vaiheessa aivan sekaisin ja monet lähtivät pakolaisiksi Amerikkaan, sillä he uskoivat kyseisen pojan haluavan kostaa äitinsä kuoleman puolesta.

Itse olin naamioitunut silloin aivan tavalliseksi jästiksi. Olin käynyt päivittäin töissä pienessä lähikaupassa. Lisäksi olin lukinnut kaikki taikuuteen viittaavat tavarat kauimmaiseen laatikkoon sängyn alle.

Kiedoin kädet ympärilleni. Nostin jalat sohvalle ja tuijotin seinää. 

Yhtäkkiä ulko-ovi heilahti auki. Pomppasin ylös, napsautin jalkalampun pois päältä ja nappasin sateenvarjon lipaston päältä. Pimeys valtasi asunnon, mutta oven suusta loisti kirkas valo.

"Hermione?" Tuttu naisen ääni kysyi ovelta. Huokaisin syvään helpotuksesta ja laskin sateenvarjon alas. Jokainen lihas kehossani rentoutui. "Mä oon täällä", huikkasin Ginnylle ja kävelin eteiseen. Punapää kietoi kätensä tiukasti ympärilleni ja suorastaan rutisti kaiken ilman minusta pihalle. Vetäytyessäni pois halauksesta huomasin, ettei hän ollut tullut yksin.

Harry laski eteistä valaisevan sauvansa alemmas ja halasi vuorostaan minua tiukasti. "Onneks sä oot kunnossa. Mä ja Ginny huolestuttiin kun susta ei kuulunu mitään pitkään aikaan", mies huokaisi helpottuneena.

Halauksen loputtua huomasin Ginnyn ja Harryn takana seisovan, hieman heitä pidemmän kolmannen hahmon.

Hahmo hymyili minulle hieman surullista hymyä.