Love Maze

9. luku - Vihreät silmät, punainen tukka

Vihreät silmät, punainen tukka

"Tää on jotain helvetin rakettitiedettä", Alexandra hermostui meidän kasatessa telttaa pystyyn.

"Rauhotu nyt, ei tää oo niin vaikeeta", sanoin ja otin sen kädestä telttakankaan, jota se oli väännellyt ja käännellyt muutaman tovin. Muutaman metrin päässä Mikael ja Julia olivat melkein jo saaneet oman telttansa pystyyn. Lopulta mä kasasin meidän teltan melkein kokonaan itse, koska väsynyt punapää oli ihan räjähdyspisteessä.

Me saavuttiin Ouluun kuuden jälkeen ja me mentiin siitä ensin syömään kiinalaista. Me istuttiin siellä buffassa varmaan yli tunti, jonka jälkeen me ensin ajeltiin ympäriinsä ja lopulta myös käveltiin keskustassa. Pitihän nyt Toripolliisi nähdä ja laittaa sen edessä potretti Julian ja Alexandran kanssa my storyyn, kun olinhan mä ensimmäistä kertaa Oulussa.

Julia ja Mikael olivat jo omassa teltassaan ja kuulin kuinka ne nauroivat jollekkin. Alexandra kysyi lähtisinkö mä käymään sen kanssa vessoilla ja me sitten lähdettii kävelemään leirintäalueen toiseen päähän. Mä pesin kasvot vaikka mulla ei ollutkaan meikkiä, mutta olin hikoillut autossa koko päivän ja harjasin hampaat. Alexandra teki ihan samoin.

"Voisiksä tehä mulle sellasen ranskalaisen letin?" punapää kysyi kun me seistiin rakennuksen ulkopuolella röökillä.

"Joo kyl mä voin", hymyilin sille ja se hymyili mulle takaisin. Me ihan pieneksi hetkeksi jäätiin katsomaan toisiamme silmiin ja sen vihreissä silmissä oli jotain mystistä intensiivisyyttä ja mä melkein uppouduin sen silmiin. Mä olisin halunnut vaan jäädä katselemaan sitä ikuisuuden, mutta en kehdannut, joten laskin katseeni maahan.

"Olisko tässä helpompi?" se sanoi ja huomasin katsoneeni maata vähän pidempään kun vain hetken ja mun röökikin oli jo palanut loppuun. Punapää seisoskeli rakennuksen seinustalla olevan penkin vieressä ja harjasi hiuksiaan.

"Aa niin – tai siis, joo", änkytin ja hitto kun mä kuulostin ihan idiootilta.

Tiputin tupakan tuhkakuppiin ja istuin penkille. Alexandra istui eteeni ja ojensi hiusharjan mulle. Tunsin poskieni kuumotuksen kun otin harjan tytön kädestä ja se kääntyi selin muhun. Tytön punertavan ruskeat hiukset olivat kuin silkkiä, kun aloin taiteilla niihin lettiä. Mä olisin halunnut hiplailla sen hiuksia vaikka koko seuraavan yön. Vähän pettyneenä mä kuitenkin lopulta otin ponnarin jota se ojensi olkapäänsä yli mulle.

"Kiitti", se sanoi hymyillen ja nousi seisomaan. Mä mutisin hiljaisesti jotain 'eipä mitään' vastaukseksi ja lähdin sen perässä meidän teltalle päin.

Aika hiljaisin tunnelmin me kömmittiin telttaan ja siitä makuupusseihimme. Mä toivotin tytölle hyvää yötä, kunnes käännyin selkä sitä päin ja suljin silmäni. En mä kuitenkaan saanut yhtään unta, kun mä tiedostin tytön läsnäolon siinä mun vieressä. Mun sydän hakkasi niin kovaa etten edes olisi yllättynyt, jos vieressäni makaava tyttö olisi kuullut sitä.

Mä makoilin paikoillani varmaan puoli tuntia. En mä tiennyt kellosta mitään, mutta en uskaltanut liikkua ja katsoa puhelimestani. Mä varovasti käännyin makuupussissani selälleni ja vilkaisin vieressäni makaavaa tyttöä.

"Etkö sä saa unta?" vierestäni kuului hiljainen kysymys ja käänsin pääni sen suuntaan.

"En", kuiskasin ja punapää avasi silmänsä ja katsoi mua hämärässä.

"Turha sitä sit kai vaan pyöriä siinä", se nousi istumaan ja avasi makuupussin vetoketjun. "Mennäänkö kävelee?" se kysyi ja nousin itsekin istumaan katsoen sitä ihmeissäni.

"Jos sua väsyttää nii ei sun tarvii mun takii nousta", sanoin vaivaantuneena.

"Ihan sama musta", se sanoi ja avasi teltan oven. "Ei meillä kuitenkaan oo aamulla mikään kiire lähtee", se sanoi könyttyään ulos ja vilkuili sieltä sisälle telttaan missä mä kiskoin kenkiä jalkaani. Se oli kyllä ihan oikeassa, meillä oli huomenna puolet lyhyempi matka kuin tänään.