Love Maze

10. luku - Rovaniemelle asti

Rovaniemelle asti

Vetäydyin tytön huulilta, mutta jäin kuitenkin sen lähelle. Meidän nenät hipoivat toisiaan. Tyttö hengitti hiljaa samaa ilmaa mun kanssa ja lopulta vetäisi mut kainaloonsa. Painoin pääni sen olkapäälle ja katselin kytevää nuotiota.

"Sä oot ihan uskomaton", se sanoi hiljaa ja otti huikan oluestaan. Mun huulille nousi väkisin leveä hymy.

"Ei mua kukaan poika kotona odota", sanoin hiljaisesti. "Enkä mä koskaan edes oo kiinnostunu pojista", jatkoin ja tyttö naurahti.

"No en kyllä mäkään."

"Niin mä tiedän."

"Siis mitä? Mistä sä sen tiesit?" se kysyi ihmeissään.

"No Aino kerto ja kyllä mä nyt sen verran osaan ihmisiä lukee et oisin kyl ajan myötä huomannu ihan ite", naurahdin ja nostin pääni sen olkapäältä ja katselin sen vihreitä silmiä.

"Aino se ei koskaan osaa olla turpa kiinni", se naurahti.

"Mut jos ei tullu selväks nii mä tykkään susta paljon enemmän kun kaverina", sanoin todella rohkeasti. Mä sain äskeisen jälkeen jotain ihme voimia ja toimin aivan estottomasti. En sit tiedä oliko niillä muutamalla viinilasillisella jotain vaikutusta tähän, mutta nyt se ei todellakaan haitannut.

"Pitiks meiän tulla Rovaniemelle asti et mä tajuaisin sen", punapää naurahti ja mä en aluksi tajunnut reagoida mitenkään kun se ihan yhtäkkiä veti mut yhä uuteen suudelmaan.

Me istuseltiin siinä lähekkäin pieni ikuisuus. Punapää hörppi tölkkinsä tyhjäksi ja kurotti nappaamaan penkiltä kermaliköörin.

"Ota ees vähän", se naurahti ja ojensi pulloa mulle. Huokaisten otin pullon sen kädestä ja otin huikan Baileysiä. Se oli oikeasti aika hyvää.

"Ehkä eka sun tarjoama juoma mikä on oikeesti hyvää", naurahdin ja punapääkin naurahti.

Sitten me taas oltiin hiljaa aika kauan. Me juotiin Baileysiä ja poltettiin röökiä. Nuotiokaan ei enää palanut yhtään, ihan pienesti vain hehkui oranssina.

"Mä en oikeestaan tiiä susta paljoo mitään", sanoin kun tajusin, ettei punapää ollut oikeasti kertonut itsestään paljoa.

"Mitä sä haluut tietää", se kysyi virnistäen.

"Mitä sä menit opiskelee yläasteen jälkeen?"

"Mä kävin kaksoistutkintona kokki-tarjoilija linjan, valmistuin tarjoilijaks", se sanoi ja mä yllätyin. En mä kai sit ollut uskonut, että se oli ylioppilas.

"Wow – tai siis jos mä teen sun mielestä parempaa kaakaoo meistä kahesta ja sä se kumminki oot töissä kahvilassa", naurahdin ja punapää hymyili mulle.

"No sun kaakao onkin ihan parasta, eikä siinä mitkään koulutukset paina vaakakuppiin", se totesi ja kaivoi taskustaan uuden tupakan.

"Kuinka kauan te ootte tuntenu Mikaelin kanssa?" kysyin kun kysymys vaan jostain pälkähti mieleeni.

"No me oltiin ala-asteella rinnakkaisluokilla, mut vasta yläasteella me tutustuttiin, kun päädyttiin samalle luokalle ja aika nopeesti meistä tuli parhaita kavereita", se sanoi vedellessään röökiä keuhkoihinsa.

"Aino kerto myös – tai siis – se kerto et Mikael olis joskus ollu ihastunu suhun", takeltelin ja tunsin kuinka alkoholi vasta nyt alkoi nousta mun päähän.

"No se nyt ihastuu aika helposti. Ei se kauaa ees jääny miettii sitä ku kerroin sille et mä oon lesbo", se sanoi rauhallisesti. "Se on mulle ku veli", se käänsi katseensa muhun.