Love Maze

11. luku - Lapsuus loppui liian aikaisin

Lapsuus loppui liian aikaisin

Oli ehkä ihan hyvä, että me päätimme jäädä Rovaniemelle pidemmäksi aikaa, koska tämä autossa istuminen alkoi jo tympiä. Me olimme jo ohittaneet Oulun aikoja sitten ja matka jatkui aina Jyväskylään asti, Julian mummolaan. Julian mummo oli ihan innoissaan kun Julia oli soittanut sille, että tulisimme tänä iltana sinne ja lähtisimme seuraavana päivänä kotiin. Kulemma siellä odotti katettu pöytä täynnä herkkuja.

"Julia pieni ihana nähdä pitkästä aikaan", pienikokoinen vanha nainen sanoi avatessaan meille oven. "Ja tässäkö on se onnekas nuori mies josta puhuit puhelimessa", se alkoi hössöttää ja Julia naurahti.

"Joo mummo, tässä on mun poikaystävä Mikael", Julia esitteli pojan isoäidilleen.

"Ja Mirahan se siellä!" se jatkoi pariskunnan päästyä sisään.

"Kiva nähdä taas", sanoin sille halaten sitä.

"Ja kukas tämä kaunis nuorukainen on?" nainen kysyi lämpimästi hymyillen Alexandralta.

"Alexandra", punapää esittäytyi kohteliaasti ja ojensi kätensä.

"Hanne, oon tuon Julian mummo", nainen tarttui Alexandran käteen ja hoputti sitä sisään.

Me menimme suoraan pöytään minne Hanne oli loihtinut lihapullia, perunamuusia ja salaattia, sekä jälkiruuaksi tuoreita korvapuusteja. Mun mahaa jo kurni sen verran, että vesi herahti kielelle. Istuimme pyöreän pöydän ääreen ja Hanne katsoi meitä lämpimästi hymyillen kun otimme ruokaa lautasillemme.

"Jokos teillä kahdella on sulhaset kotona odottelemassa?", nainen kysyi multa ja vieressäni istuvalta punapäältä. Mä vilkaisin tyttöä vähän huvittuneena ja sillä tietyllä tavalla merkitsevästi.

"Eipä oo vielä löytyny sitä oikeaa prinssiä", naurahdin Hannelle ja Julia vilkaisi mua syömisensä lomasta.

"Niin, ehkä se huomenna kävelee vastaan", Alexandra totesi olkiaan kohauttaen. Se kuitenkin otti pöydän alla mua kädestä kiinni ja mä häkellyin sen yllättävästä eleestä. Piilotin yllättyneisyyden yskäisyksi ja vedin käteni omalle puolelleni irroittautuen tytön otteesta. Kukaan ei onneksi tajunnut mitään vaan jatkoi syömistään.

Tämä talo oli täynnä lapsuuden muistoja. Pienenä me tultiin Julian ja Laurin sekä myöhemmin myös Jennan kanssa tänne aina kesäisin ja me leikittiin isolla pihalla aina purkkista ja kirkkistä ja kymmenen tikkua laudalla ja mitä näitä kaikkia pihaleikkejä nyt olikaan. Julian ja Jennan Paavo-ukin kanssa me aina käytiin veneilemässä ja se kuskasi meitä ties minne saarille seikkailemaan. Paavo kuitenkin muutama vuosi sitten kuoli yllättäen sairaskohtaukseen. Oli se jo aika vanhakin, jotain yli kahdeksankymmentä. Hanne taisi olla aika yksinäinen miehensä kuoltua, mutta nyt se ilahtui meidän vierailusta.

"Mummo, mä voin korjata nää", Julia sanoi kun Hanne alkoi taas hössöttää ja keräilemään ruokailutarpeita pois pöydästä.

"No jos minä sitten edes sumpit keitän pullan kaveriksi", se sanoi noustessaan ylös pöydästä ja Julia pudisteli sille huvittuneena päätään.

Kahvitteluhetken jälkeen me vietiin Alexandran kanssa laukut vierashuoneeseen. Siellä oli sänky ja lattialle patja jo valmiiksi sijattu. Julia ja Mikael nukkuvat olohuoneen levitettävällä sohvalla.

"Mitä hittoa toi oli tuolla ruokapöydässä?" sanoin hiljaa ettei kukaan muu kuule.

"Sä olit söpö kun sä häkellyit", punapää kiusasi mua ja mä näytin sille keskisormea irvistäen. Lopulta kuitenkin kävelin sen eteen ja painoin nopean pusun sen huulille. Irtauduin taas nopeasti siitä, kun ovelta kuului napakka koputus. Pian Hanne asteli huoneeseen kädessään pari vilttiä.