Love Maze

14. luku - Ne on pusukopissa

Ne on pusukopissa

"Mitähän te kaks ootte puuhaillu nää päivät kun ei oo kummastakaan kuulunu mitään", Alexandra vaihtoi aiheen meistä kahdesta toiseen pariskuntaan.

"No eipä mitään ihmeitä", Mikael sanoi ja ne molemmat könysivät lattialta myös siihen sängylle.

"Ai ei mitään ihmeitä?" kysyin kulmiani kohotellen kun huomasin Mikaelin hupparin alta violetin jäljen sen kaulassa. Katsoin Juliaa virnistellen ja se taisi tajuta, että olin huomannut Mikaelin kaulassa komeilevan fritsun.

"Älä kato mua tolleen!" Julia ähkäisi mulle ja häpeissään painoi päänsä poikaystävänsä rintaan.

"Kai sitä nyt kaks aikuista ihmistä saa tehä mitä haluaa", Alexandra totesi ja Mikael naurahti.

"Joo voidaanko silti puhua jostain muusta?" Julia kysyi posket punaisena helottaen.

"Okei", Alexandra sanoi ja nappasi sängyn vierestä yöpöydältä ruskeakantisen valokuva-albumin. "Mikä tää on?" se kysyi ja Julia irrottautui Mikaelista ja nappasi albumin käteensä.

"Täs on mun ottamii kuvii tältä kesältä", se kertoi ja selasi sitä hetken kunnes antoi sen takaisin punapään käsiin. Mä liikahdin ihan sen viereen ja katsoin kuvaa missä mä ja kärttyinen Alexandra kasattiin telttaa Oulussa.

"Mä näytän tässä ihan hirveeltä!" punapää älähti ja mä naurahdin sille laskien pääni sen olkapäälle. Se alkoi käännellä sivuja ja siellä oli paljon kuvia roadtripiltä, varsinkin Rovaniemeltä.

Yhdessä kuvassa oli Tuomas, Henna ja mä. Siinä Tuomas joi kaljaa tuskin tietoisena, että sitä kuvattiin ja mä poseerasin Hennan kanssa huulet töröllä. Sen kuvan vieressä oli toinen kuva missä Mikael ja Alexandra söi tahmeita, grillattuja vaahtokarkkeja sormet ihan sotkussa. Sitten siellä oli yksi kuva minkä mä olin ottanut. Siinä Julia nojasi Mikaeliin silmät kiinni ja se kuva oli musta niin suloinen. Me katseltiin kuvia muutama tovi yhdessä.

"Hei mikä tuli?" Mikael kysyi huolestuneena kun Julia yhtäkkiä kiersi kätensä sen ympärille ja painoi kasvonsa sen huppariin. Tytön keho värähteli sen alettua itkemään ja Mikael silitti rauhoittavasti sen vaaleita hiuksia samalla katsellen meitä surullinen ilme kasvoillaan.

"Mulla tulee teitä kaikkia ihan hirvee ikävä", se sanoi itkuisena Mikaelin mustaan huppariin.

"Niin mullakin sua", sanoin surullisesti ja ei ollut kaukana, että mäkin alkaisin pillittää.

Julia nosti päänsä ja katsoi mua kyyneleet silmissä kunnes vetäisi mut lähelleen yhä pidelleen kiinni myös Mikaelista. Mikael vetäisi Alexandrankin siihen ja siinä me oltiin kaikki ryhmähalissa.

"Te kaks lupaatte pysyy yhdessä ja sä et saa ikävöidä mua liikaa kun mä oon siellä", blondi sanoi meille kun oltiin irrottauduttu toisistamme.

"Ja sä lupaat nauttii kaikista maisemista ja hetkistä siellä ihan täysiä", mä sanoin sille lämpimästi hymyillen.

"Ja hankit kavereita niin et kerkee ees ajatella meitä", Mikael sanoi.

"En mä teitä haluu kuitenkaan unohtaa", Julia niiskaisi ja pyyhkäisi poskiaan.

"Soitellaan niin et unohda", sanoin Julialle nojatessani Alexandran kylkeen ja blondin huulille nousi hymy.

"Oikeesti mä oon niin onnellinen teiän kahen puolesta", Julia sanoi todella vilpittömästi ja se katseli meitä sinisissä silmissään lämmintä tuiketta. Mua punastutti, mutta tottakai mä olin otettu Julian sanoista.

"Mäkin oon onnellinen", Alexandra myhäili ja painoi poskelleni pusun.

"No aww, oottepa te söpöi", Mikael naurahti ja Alexandra potkaisi sitä sääreen.