Anything for you

Prologi

Thea havahtui hereille. Alakerrasta oli kuulunut jokin ääni, joka oli herättänyt hänet.

Unenpöpperöisenä Thea kömpi ylös sängystään. Yöpaita oli tarrautunut hiestä valuvaan selkään. Toinen villasukka lojui lattialla, hän oli potkinut sen unissaan pois.

Thea raotti varovasti huoneensa ovea. Vanha ovi aukesi narahduksen saattelemana. Alakerrasta ei kuulunut mitään, joten vanhemmat eivät heränneet oven narinaan. Helpottunut huokaus pääsi hänen huuliltaan. Se nyt tästä vielä puuttuisikin, että äiti ja isä heräisivät hänen vuokseen.

Isä ja äiti olivat viime aikoina juoneet tavallista enemmän pahanhajuista kirkasta juomaa. Juoma näytti ihan vedeltä, mutta Thea tiesi, että se oli jotain muuta. Hän ei itse ollut ikinä maistanut sitä, mutta hän oli nähnyt äidin ja isän juovan kirkasta juomaa suoraan lasipullon suusta. Aina juotuaan pullosta he nyrpistävät naamaansa.

Thea ei pitänyt äidistä ja isästä silloin, kun he olivat juoneet tuota juomaa. Äiti alkoi puhumaan sössöttäen, aivan niin kuin naapurin Lotta, joka täyttäisi kesällä kaksi vuotta. Isä puolestaan puhui todella kovaa ja meinasi kaatua koko ajan. Hän oli kerran rikkonut äidin lasisen kukkavaasin kaadettuaan sitä kannattelevan pienen pöydän.

Vaikka Thea olikin vasta 4-vuotias, hän tiesi, että kavereiden äiti ja isä ei juo kirkasta juomaa. Hän oli viime viikolla päiväkodissa kertonut siitä parhaille kavereilleen Amylle ja Mikelle. He olivat kuunnelleet tarkkaavaisena koko ajan, ja kun Thea oli lopettanut kertomisensa, he katsoivat häntä kummissaan, ihan kuin säälien. Miksi he säälivät Theaa?

Päiväkodin täti oli mennyt samaan aikaan ohi ja kuuli osan keskustelusta. Hän pyysi Thean sivuun ja kyseli paljon kysymyksiä. Osaan niistä Thea ei osannut vastata, jolloin täti hymyili lempeästi ja jatkoi kyselyään. Oliko Thea tehnyt jotain pahaa kertoessaan äitistä ja isästä? Toivottavasti ei, koska silloin äiti ja isä voisivat suuttua hänelle, ja hän voisi joutua arestiin.

Kerran Thea pudotti lasin pöydältä kurkottaessaan maitopurkkia. Äiti katsoi häntä vihaisesti ja nousi pöydästä. Hän tarrasi lujasti Thean käteen ja suuntasi kohti ulko-ovea. Ulkona oli vielä hieman lunta jäljellä. Thean tekemästä lumiukosta oli jäljellä vain kasa likaista lunta, johon oli sekoittunut hiekkaa ja ruohontupsuja.

Äiti ohitti koirankopin ja jatkoi kohti ulkovarastoa. Siellä pidettiin kesäkalusteita ja Thean pinkkiä polkupyörää. Hän oli saanut sen mummilta lahjaksi viime syntymäpäivillään. Se oli hurjan hieno. Siinä oli vaaleanpunaisia perhosia ja pinkkiä glitteriä. Kummitäti Eva oli ostanut siihen sopivan pinkin pyöräilykypärän. Hän ei saanut ajaa pyörällä ilman kypärää, niin mummi oli sanonut. Muuten hän voisi loukata päänsä kaatuessaan pyörällä.

Äiti avasi varaston oven ja työnsi Thean kovakouraisesti sisään. "Pysyt siellä, kunnes opit olemaan rikkomatta tavaroita! Ei tuollaisen kakaran kanssa kestä olla!" Sitten äiti sulki oven ja laittoi sen lukkoon ulkoapäin. Thea työnsi ovea koko painollaan ja yritti saada sen auki. Iso ovi ei hievahtanutkaan. Kyynel vierähti hänen poskelleen.

Ei hän tarkoittanut rikkoa lasia. Hän vahingossa tönäisi sitä. Toivottavasti äiti heltyisi pian, sillä ulkona oli vielä melko kylmä. Thea huomasi varaston nurkassa harmaan viltin. Isällä oli tapana maata se päällään aina kesällä, kun hän nukahti terassille luettuaan siellä kirjaa. Thea käveli viltin luo ja nosti sen käteensä. Siinä oli vaalea läntti ja kuivuneita heinänkorsia. Hän ravisti vilttiä muutaman kerran ja kietoi sen ympärilleen. Sitten hän istui nurkkaan ja sulki silmänsä. Jospa hän saisi ajan kulumaan nopeammin nukkumalla. Pian Thea olikin jo syvässä unessa.

Thea suuntasi kohti rappusia. Kello oli yhdeksän. Yleensä äiti ja isä nukkuivat vähintään yhteentoista, joten Thealla olisi vielä pari tuntia aikaa olla yksin.

Ovelta kuului koputus. Ehkä koputus oli ollut se ääni, joka oli herättänyt Thean. Hän käveli ovelle ja siirsi valkoisen jakkaran sen eteen. Varovasti hän nousi sen päälle ja kurkisti ovisilmästä ulos. Oven takana seisoi nainen. Hänellä oli yllään vihreä jakkupuku. Jakkupuvun väri toi Thealle mieleen ruohon.

Thea kapusi pois tuolilta ja avasi naiselle oven. "Hei. Sinun täytyy olla Thea. Ovatko vanhempasi kotona?" Thea seisoi hetken aikaa hiljaa ja avasi sitten suunsa. "Äiti ja isä nukkuu vielä. Menenkö herättämään heidät?" Nainen katsoi Theaa hetken ja empien. Sitten hän ilmeisesti teki päätöksen. "Ei tarvitse. Minun nimeni on Alice ja olen töissä lastensuojeluyhdistykessä. Oletko ikinä kuullut siitä?"

Thea mietti hetken. Lastensuojelu. Suojeliko Alice lapsia? Ja jos suojeli, niin keneltä? Rikollisiltako? "En ole kuullut siitä. Suojeletteko te lapsia?" Alice hymyili. "Kyllä se kuuluu meidän työhömme. Me suojelemme lapsia heidän vanhemmiltaan. Katsos, kun... Joskus äiti ja isä käyttäytyvät väärin lasta kohtaan. Jos he tekevät sitä toistuvasti, on meidän aika puuttua siihen. Sinun vanhempasi ovat kohdelleet sinua väärin ja tehneet sinulle pahoja asioita, jonka vuoksi sinun pitää nyt lähteä meidän mukaamme."

Thea mietti kuulemaansa. Äiti ja isä olivat kyllä käyttäytyneet joskus huonosti, mutta välillä he olivat myös mukavia. Hän sai kerran ison karkkipussin, josta riitti melkein kuukaudeksi karkkia. Mutta Alice oli varmaan oikeassa. Hänen pitäis mennä Alicen mukaan. "Okei. Mutta saanko ottaa nallen mukaan? Se ei pärjää ilman minua." Alice kurkisti taloon. "Selvä, mutta nopeasti. Saat loput tavaroistasi myöhemmin. Joku työkavereistani käy noutamassa ne" Thea hymyili ja juoksi yläkertaan. Hän otti nallen sängystään. Se oli samalla paikalla, mihin hän oli sen jättänytkin. Sitten hän kiiruhti Alicen luo. "Olitpa sinä nopea. No niin... Mennäänpäs nyt" Thea tarttui Alicen käteen ja vilkaisi taloa. Hän ei tiennyt, että se jäisi hänen viimeiseksi kerrakseen, kun hän näkisi talon.

Moikka kaikille! Tosiaan... Mä oon jo pitkään miettinyt kirjan kirjoittamista, ja nyt vihdoin mä sain aikaiseksi aloittaa.😊 Toivottavasti tykkäsit prologista. Kirjoitusvirheistä tosiaan saa ja pitää kertoa. En pahoita mieltäni😊 Mä yritän kirjoittaa vähintään kerran viikkoon, mutta jos tulee inspiraatiota, niin useamminkin😉
Ja kaikki käyttämäni kuvat tässä tarinassa ovat Pinterestistä.