Anything for you

Nicholas

Suljen Thean huoneen oven perässäni ja pysähdyn seisomaan käytävälle. Saatoin Thean juuri omaan huoneeseensa. Olen vieläkin hieman huolissani hänestä, koska hän toipuu vielä kuitenkin leikkauksesta, mutta halusi välttämättä lähteä sairasosastolta.

En joskus, tai oikeastaan melkeinpä koskaan, ymmärrä, mitä hänen päässään liikkuu. Hän muuttaa mieltään yhtäkkiä ilman mitään syytä ja tekee jatkuvasti vastuuttomia päätöksiä hetken mielijohteesta. Mutta toisaalta se on osa hänen persoonansa ja tekee hänestä juuri omanlaisensa.

Painan korvani vasten Thean ovea. En kuule oven läpi mitään, joten hän on varmaankin mennyt nukkumaan. On syytäkin, sillä kello on melkein kaksi yöllä. Kaikki muutkin ovat nukkumassa, lukuun ottamatta Liamia.

Liam. En ole nähnyt häntä moneen kuukauteen. En sitten hänen lähtönsä, josta on jo yhdeksän kuukautta.

Näin Liamin viimeksi yhtiön uuden vuoden juhlissa. Siellä oli aika villi meno päällä. Laseja lensi ja käsirysyt keskeyttivät juhlinnan moneen kertaan. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut pahemmin. Mitä nyt aikuisten kehoissa olevat, juuri laillisesti aikuisiksi tulleet, pojat vähän päästelivät höyryjä.

Meillä oli oikein hauskaa Liamin kanssa sinä iltana. Meidän oli tarkoitus aloittaa yhtiön johdossa virallisesti seuraavana päivänä. Vanhempamme, isäni ja Liamin isä, eli setäni, olivat päättäneet, että me serkukset voisimme ainakin aluksi johtaa yhtiötä kaksin, koska olimme kumpikin niin kokemattomia, mitä suuren yrityksen johtamiseen tulee, ja isä ja setä ajattelivat, että pärjäisimme yhdessä paremmin.

Liam vaikutti olevan innoissaan yhtiön johtamisesta. Se oli ainut asia, mistä hän oli puhunut viimeisten kuukausien ajan. Jos rehellisiä ollaan, minua hieman pelotti koko asia, mutta teeskentelin olevan innoissani Liamin lailla. En halunnut, että isä ajattelisi minun olevan kykenemätön tai liian lapsellinen johtamaan yhtiötä.

Joimme Liamin kanssa jo vaikka kuinka monetta lasillista, kun hän alkoi puhumaan sekavia. Kaikenlaista yhtiöön johtamiseen liittyvää, ja kuinka hän halusi lähteä matkustelemaan Amerikkaan. Löytää todellisen itsensä ja nähdä maailmaa.

En aluksi ymmärtänyt kuulemaani, ja luulin kuvitelleeni hänen puheensa. Mutta sitten Liam jatkoi puhettansa Amerikkaan lähtemisestä, ja kuinka hän aikoi jättää minut yksin yhtiön kanssa, jolloin ymmärsin, että hän todella aikoi lähteä.

Olimme suunnitelleet ja valmistelleet yhtiön johtamista jo kuukausien ajan. Siitä oli tullut iso osa elämääni, jo ennen kuin edes tein mitään sen eteen. Ja Liam oli jättämässä minut yksin vastuuseen kaikesta. Tuosta noin vaan. Ilman mitään varoituksia. Ja hän oli vielä meistä se, joka oli enemmän innoissaan ja odotti malttamattomana uutta vuotta, jolloin me aloittaisimme yhtiön johdossa.

Tunsin oloni petetyksi ja huijatuksi. Vaikka jälkeenpäin ajatellen kyse ei ollut mistään maata mullistavasta asiasta, tuntui se silloin paljolta. En halunnut uskoa, että Liam tekisi niin pelkurimaisesti.

Jokin kilahti pääni sisällä, ja löin Liamia nyrkillä suoraan leukaan. Alkoholilla oli osansa käytökseeni, mutta otan täysin vastuun teostani. Liamia ei tunneta hänen sovittelevasta luonteestaan, joten hän ei säästellyt omien lyöntinsä kanssa ja me päädyimme kunnon käsirysyyn, ja lopulta isä ja setäni joutuivat repimään meidät irti toisistaan.

Liamin toinen silmä oli turvonnut, ja näki, että se olisi huomenna muurautunut umpeen. Hänen nenästään ja huulipielestään vuosi myös verta.

En itsekään ollut säästynyt iskuilta ja tunsin alkoholin vaikutuksesta huolimatta kipua kasvoissani. Taisimme kumpikin näyttää aika piestyiltä tuona iltana.