Anything for you

Nicholas

Lasken Thean velton kehon sairaalasängylle. Hän näyttää niin rauhalliselta nukkuessaan.

"Nyt sinun on hyvä poistua, Nicholas." Nyökkään Scottille ja kävelen huoneesta pois. Melkein heti huoneeseen menee kolme miestä perässäni. He työskentelevät yhtiön sairasosastolla. En muista heidän nimiään, mutta kasvot tunnistan. En ikinä unohda ihmisten kasvoja. En varsinkaan Thean.

Tunnen omantunnon pistoksen sydämessäni. En olisi saanut hämmentää Theaa tuolla tavalla. Tarkoitin kyllä sanojani, ja olisin voinut sanoa paljon enemmänkin, mutta se ei olisi kuulostanut yhtä uskottavalta. Pelkään, että Thea luulee, että huijasin häntä, että keksin kaiken omasta päästäni saadakseni hänet leikkaukseen. No, tavallaan huijasinkin hänet leikkaukseen, mutta olisin ollut valmis tekemään vaikka mitä, kunhan Thea ei kuole. Tuo oli vielä pientä.

Theasta on näiden päivien aikana tullut osa elämääni. Aikaisemmin kaikki elämässäni pyöri yhtiön ympärillä. Rytmitin syömisen, nukkumisen, urheilun ja tapaamiset aina yhtiön kannalta parhaalla tavalla. Yhtiö oli aina pääprioriteettini, ja muulle minulla ei oikeastaan ollut aikaa. Mutta Thean saapuminen muutti kaiken.

En ole pitkään aikaan toiminut tiettyjen rutiinien ja kaavojen mukaan. Olen aina joutunut muuttamaan suunnitelmiani ja usein olen usein keskeyttänyt tekemiseni Thean vuoksi. Mutta se ei ole haitannut minua lainkaan. Päinvastoin.

Thea on jollakin lailla erilainen kuin kaikki muut aikaisemmin tapaamani ihmiset. Hän on eloisa ja tempperamenttinen. Hän uskaltaa sanoa minulle vastaan ja olla eri mieltä kanssani. Joskus kylläkin aivan tyhmistä asioista, kuten leikkauksesta, joka varmasti sujuu moitteettomasti.

Istun sairasosaston käytävällä olevalle harmaalle tuolille. Olin täällä viimeksi silloin, kun Thea meinasi hukkua. Puhuin hänen kanssaan hetken aikaa, ja tarkoituksenani oli tulla takaisin hänen luokseen, mutta en kyennyt kohtaamaan hänen surullista katsettaan. Hän näytti niin särkyneeltä ja riutuneelta. En halunnut, että hän suree tekojeni vuoksi.

Oli minulla paljon rästitöitäkin, joita ei voinut enää siirtää tuonnemaksi. Mutta todellinen syy, miksi lähdin ei johtunut töistä vaan Theasta. Hän kärsii jatkuvasti minun seurassani, enkä halua enää koskaan satuttaa häntä.

Kun Thea asetti skalpellin terän kaulalleen, olisin halunnut riuhtaista skalpellin pois hänen kädestään ja huutaa hänelle täyttä kurkkua. Mutta olisin siinä rytäkässä voinut satuttaa Theaa, joten päätin koittaa toista lähestymistapaa, joka tällä kertaa tuotti tulosta.

Välillä en kyllä ymmärrä Theaa. Hän tekee yhtäkkiä aivan päättömiä ratkaisuja, vaikka hän tietää, mikä on oikein. No, ehkä hän vain on sellainen ja on aina ollut.

Silmäluomeni alkavat painua kiinni. En ole saanut nukuttua kovin hyvin lähiaikoina ja univelkaa on kertynyt oikein urakalla. Nyt voisi olla hyvä hetki nukkua. Thean leikkaus ei varmaan ole ihan heti hoidettu, ja hänellä kestää jonkin aikaa heräämössä. En kuitenkaan pystyisi millään tekemään töitä, kun Thea pyörisi koko ajan mielessäni.

Enempää ajattelematta otan paremman asennon ja suljen silmäni. Eikä kestä kauaa, kunnes nukahdan.

Makaan vehreällä niityllä Veronan kaupungin laidalla. Perheemme omistaa huvilan Veronassa, ja olen käynyt siellä joka kestä pienestä lapsesta asti.

Lämmin kesätuuli tuivertaa, ja saa hiukseni sekaisin. Suljen silmäni. Auringon lämpimät säteet hyväilevät kasvojani ja leveä hymy nousee huulilleni.

Jokin liikahtaa vieressäni. Avaan silmäni ja kohtaan Thean kauniit kasvot. Hän katsoo minua pieni hymy huulillaan, silmät tuikkien.

"Mitä sinä mietit?"