ongelmanuoret

14. koti

Nyt on mennyt jo yli viikko Melissan synttäreistä, ja meijän lähtöön on enään kaks päivää. Mä en ottanut sillon hirveesti mitään mukaan Elmerille, kun mä lähin kotoota, jonka takii mun täytyy mennä kotiin hakee vaatteita ja muuta paskaa. Vittu.

Mä en haluu, et äiti tai isä näkee mua, joten mä kiipeen paloportaita pitkin sitten ikkunasta. Mua stressaa ihan helvetisti, kun mä oon menossa sinne tänä iltana. Elmeri tarjoutu tulee mukaan, mut mä kieltäydyin. Mun on parempi mennä yksin.

Mä oon koko ajan tienny, et mun pitää kuitenkin jossain vaiheessa sinne palata. Mä en vaa tiiä, et miks mua stressaa se niin paljon. Vittu mä en oo menny sinne moneen viikkoon. En oo puhunu mun vanhemmille viikkoihin ja isä on ainoostaan kerran pyytäny mua viemään roskia. Se oli se eka yö Elmerillä kun mä olin lähtenyt pois kotoota.

Mä meinaan purskahtaa itkuun, kun mä istun vessan lattialla ja nojaan mun päätä siihen kylmään seinään. Oon tällä hetkellä Elmerillä ihan yksin. Elmeri on sen Saanan kanssa jossain perseessä ja sen muu perhe on ties missä.

Mä voisin olla mun muiden kavereiden kanssa, mut musta tuntuu, et mua masentaa liikaa tällä hetkellä. En mä jaksa olla sosiaalinen nyt ja pilata muiden fiilistä. Vittu mua ärsyttää olla perseestä.

Perseestä olla perseestä.

Mä raavin mun arpia ja katon, kuinka yks niistä ruvista aukee ja alkaa vuotaa verta. Vittu miten mä pidän ne piilossa, jos ne koko ajan puskee esiin? Miten mä voin nukkuu ilman paitaa, tai mennä mihinkää uimaan, ku en voi pitää paitaa päällä?

Ehkä mun pitää vaa sitoo se johonki sidejuttuun ja sanoo, et siihen tuli haava. Siinä on osa totuudesta. Onhan siinä haava, mut niitä on monta ja ne ei vaan tullut.

Mä hieron mun silmiä yrittäen estää ne vitun kyyneleet mitkä puskee ulos. Mun puhelin alkaa soida siinä mun vieressä. Mä katon Ellenin ja Henrin nimiä siinä, kun ne yrittää soittaa mulle ryhmävideopuhelua. Mä puristan mun silmiä kiinni ja käännän mun puhelimen toisin päin. Mä ootan, että se lakkaa soimasta ja purskahdan itkuun.

Mikä vittu mua vaivaa? Miks mun pitää olla näin vitun sekasin?

Mä oon ollu tosi ilonen ja melkeen ihan normaali näiden viikkojen aikana, mut just nyt mua piti sitten alkaa masentaa. Miks helvetissä?

Musta tuntuu, et se ku meen tänään käymään kotona, on yks syistä. Mua pelottaa mennä sinne taas. Mähän vaan lähin enkä sanonut mitään. Nyt mä käyn siellä, koska oon lähössä isolla porukalla Espanjaan. Vittu jos ne näkee mut nii varmaan kuolisin.

Sit mä huomaan, kuinka mun kämmen on ihan veressä ja mun hauikselta valuu verta siihen lattialle.

****

Se talo nököttää mun edessä yhtä kammottavana, mitä se on melkeen aina ollut. Sen kulunut maali muistuttaa mua siitä ajasta, kun mä olin vielä pieni ja me Jennan kanssa rapsutettiin sitä maalia pois.

Kaikki ne meijän pettyneet ilmeet, kun äiti ja isä on taas jättänyt meijät kahestaan kotiin meijän syntymäpäivänä ja ne lukusat kerrat kun ollaan yritetty alottaa ees yhtä keskustelua vilisee mun päässä.

Se kaikki paska vaan paiskoo päälle, kun mä astun siihen etupihalle ja lähen kiertämään talon taakse kohti niitä tikkaita. Mä voin erottaa siinä pimeessäkin mun ja Jennan pieniä raapusteluja, mitä me tehtiin aina tusseilla siihen seinään.

"Markus on kusipää eikä se anna mun kirjottaa kirosanaa"

"vittupersepaskavittusaatana"

"mut se saa :("

"jenna on yks kasa paskaa"

"markus on oikeesti vaan yksinäinen ilman mua"