ongelmanuoret

12. pallipauli

-Okei se on nyt siis päätetty! Elina huutaa ja hyppelee meidän luokse ruokalaan. -Hotelli on Las Gondolas ja lähtö on kolmastoista päivä!

Ollaan koko tää viikko suunniteltu sitä lähtöä. Jokanen meistä on saanut luvat lähteä sinne ilman vanhempia, joka on aika yllättävää, koska ollaanhan me aika vastuuttomia ihmisiä meijän ikäsiksi.

Ehkä se ratkasi koko matkan, että Melissa täyttää kaheksantoista jo huomenna eli perjantaina, eli siitä tulee täysikänen. Me ei siis kaikki olla niitä lapsuuden rajamailla hengailevia 17-vuotiaita — toisin sanoen, me etitään vielä elämäntarkotusta ja halpoja viinakauppoja, kun taas täysikäset saa jo mennä leuka pystyssä baariin tai vaikka Alkoon tietäen elämäntarkotuksen olevan pelkkää paskanjauhantaa.

Mitä vittua? En tiedä.

-Hallelujah! Janne kirkasee saaden muista pöydistä katseita. -Espanjaan beibi!

-Mä nään jo sieluni silmin sen rannan ja sen random äijän kuka myy kokoista ja jaffaa, Odessa sanoo. -Ja ne helvetin kuumat muijat ei jumalauta.

-Voidaan kalastella muijia yhessä, Henri virnistää. -Oot loner kuten mäkin.

-Totta vitussa.

Vittu mua jännittää koko se matka. En oikeesti oo koskaan menny lentokoneella yhtään mihinkään. Mä en oo ees matkustanu Suomen sisällä, muuten ku jollain junalla ja autolla. Helvetin säälittävää, mut ei meillä koskaan oo ollut rahaa.

Ei mulla nytkään ole mitenkään hirveesti. On mulla varaa sinne ainakin ruokaan ja kaikkeen muuhun naurettavan halpaan paskaan, mut en mä niillä koskaan pääsis yksin matkustamaan. En ikinä.

Nyt kun Ebban isällä on niitä ilmaislippuja ja saa alee siitä hotellistaki, nii meillä ei oo mitään hätää. Oon vitun kiitollinen sille, et mäkin saan tulle mukaan. Ei helvetti.

-Kuviksen tunnille hopihopi, Verna taputtaa käsiään mukamas hyvin motivoituneena, vaikka oikeesti siitä näkee kuinka sitä ei vois vittuakaan kiinnostaa.

-Hurraa! mä hymyilen vittuuntuneena ja sitten mä, Verna, Ellen, Odessa ja Nooa lähetään kohti kuviksen luokkaa. Miksi vitussa otin kuviksen? Jotta mun ei tarttis opiskella mitään vaikeeta. Kuviksessa voi vaan piirtää viivoja, ja siinä mä olen hyvä.

Me venataan sen luokan edessä ikuisuus, kunnes sellanen linkuttava rillipäinen muija tulee hymyillen avaamaan ovea. En tiiä mitä senkin jaloille on käynyt.

-.. mut sit se sano, et se tekee töitä jollain paskasella ABC: llä, Verna selittää jotain Ellenille.

-Ei vittu, Ellen nauraa.

-No älä. Ja se luulee et hurmas mut. Mä en ookkaa nii helposti tavoitettavissa.

Mä suljen mun korvat niiden keskustelulta ja istun Odessan ja Nooan kanssa sellaseen pöytään, mihin me kaikki mahutaan. Me ollaan alotettu työstää jotain vitun maisemakuvaa, joka mua ei vois vähempääkään kiinnostaa. Mä päätin luoda sellasen paskasen mökin jonnekki pellolle.

Kun tuntia on mennyt joku kymmenen minuuttia, kaikki on jo väsynyt tuhertamiseen.

-Vittu mitä paskaa, Nooa kiroaa ja kumittaa agressiivisesti omaa työtänsä. Mä nauran sille ja yritän piirtää sen talon ääriviivoja onnistumatta paskanvertaa.

-Toi on kyllä jo aika epätoivosen näkönen, Ellen kommentoi mun vierestä. Mä katon sitä kulmat koholla.

-Mitä sä siinä arvostelet? mä naurahdan.