ongelmanuoret

17. ystävänpäivä

Oon ekana hereillä joskus kymmenen aikoihin. Ilma on heti aamusta jotenki tosi trooppinen ja täällä tuoksuu ihan sellanen hiekkaranta ja aurinko. Siitä tuoksusta vaan tulee mieleen kaikki sellanen lomailu ja sellanen.

Haistan mä myös tupakan, mitä mä siinä partsilla polttelen.

En mä ees kunnolla muista, et millon mä alotin sen polttamisen. Se vaan alko, eikä loppua näy. Sairaan huono tapa se kumminkin on, mut se saa mun ajatukset rauhallisiks ja vähän sellasen oon pilvessä -olon. Se on aika kiva tunne.

(A/N: älkää vittu alkako röökaamaan ala-ikäsinä (tai edes täysikäsinä) tää on vain tarina eikä elämänohje :))

Nyt on jo ystävänpäivä. Se kuuluisa pinkki kukkasia ja sydämiä täynnä oleva päivä, millon kaikki sinkut rypee itsesäälissä kotona sydänsuklaat kainalossa. Sillon myös näytetään keskareita ja huudetaan kirosanoja niille onnellisille pareille, jotka sillä hetkellä jakaa kukkakimppuja ja nallekarhuja toisilleen huulet yhteen liimautuneina. Vittu mitä paskaa.

Uskokaa pois, mä oon kolmetoistavuotiaasta saakka ollu tosi ärsyyntynyt kaikista näistä rakastuneista onnellisista, et oon tosissani aina ystävänpäivisin yksin sängynpohjalla juttelemassa Elmerille ja Joelille. Vittu ne on mun ystäviä joille koko paskapäivä on omistettu.

Ystävänpäivä on ystäville. Sehän sanotaan siinä nimessäkin. Ystävänpäivä. Ei mikään onnellistenparienpäivä vaan ystävänpäivä.

Oon tulossa hulluksi.

Mä tuhahdan itekseni mun ajatuksille ja tumppaan tupakan tuhkakuppiin ja painun takasin sisälle. Jostain vitun syystä mä alan siivoomaan keittiötä, koska me paskottiin se jo täyteen paskaa eilen ja mua ärsyttää.

Vitun parisuhteet saatana.

Mä yritän tunkea Henrin leipäpakettia johonkin kaappiin, mut lopulta mä heitän sen tuohtuneena pöydälle. Vittusaatana.

Sit mä muistan meijän yllärin, mikä me suunniteltiin tytöille. Mä alan itekseni virnistää meijän suunnitelmalle ja unohan taas sen syyn, miks olin vihanen.

Tänään me myös päätettiin lähtee käymään yhessä kiinalaisessa syömässä, joka on Melissan mukaan ihan vitun hyvä ravintola. Se tuntee ne tarjoilijat ja sanoo niitä tosi mukaviks.

Ja ette ikinä arvaa, et mitä siinä sen kiinalaisen vieressä on.

Siinä on vittu Iskelmäbaari. Siis ihan supisuomalainen baari, mihin kaikki suomalaiset aina menee. Sielä soitetaan Suomimusaa ja sielä esiintyy Suomalaisia pop/rock muusikoita. Vittu kuinka siistiä.

Mä en ees tiiä, et miks oon niin vitun haipeissa siitä, mut kelatkaa nyt. Keskellä Inglesiä vaan sellanen suomalainen baari.

-Markus mitä vittua sä teet? mun ajatukset keskeyttää uninen ääni ja mä vilkasen keittiöön saapunutta Nooaa kulmien alta.

-Huomenta Romeo, mä hymähdän sille ja alan pyyhkiä keittiötasoa jollain rätillä minkä mä löysin.

-Turpa kiinni mä nukun, se sanoo ja istuu pöydän ääreen. -Mun aivot nukkuu, shhh.

-ÄÄÄÄÄÄ! mä karjasen ja saan sen pompahtamaan seisomaan. Se katsoo mua kauhuissaan ja pelästyneenä, kun mä alan nauraa. -Heräsithän sä.

-Vittu mä vihaan sua, se tuhahtaa ja heittää sen Henrin leipäpussin mua päin istuen takasin alas.

-Mitä vittua täälä huudetaan? seuraava unelias mies löntystelee meidän luokse.

-Toi paskiainen herätti mun aivot vaikka sanoin, että shh, Nooa selittää ja hieroo silmiään.