ongelmanuoret

21. missä äiti on?

-Oma Suomi kullan kallis! Odessa hoilottaa, kun me ollaan astuttu ulos Helsinki-Vantaan lentokentältä. On pirun kylmä ja maa on täynnä loskapaskaa. Taivaalta sataa räntää ja mä taas muistan, et miks sanoin Suomee masentavaks maaks.

On tääl kesällä ihan kivaa, mut se vaihtelee vähän joka vuos.

-Täälhä jäätyy kusi kaareen, Nooa toteaa kalisuttaen sen hampaita dramaattisesti. Mä en tykkää edelleenkään talvesta. Nyt se vaan tuntuu entistä kamalammalta, kun on ollut tuolla lämpimässä.

Mua vähän karmii se, että kohta on maaliskuu. Se nimittäin tarkottaa sitä, että meijän synttärit on kohta. Kaheksantoista. Me ollaan venattu sitä niin vitun kauan.

"Sit mennää heti baariin"

Oikeesti me vaa haluttiin se laillinen lupa juoda ja hankkii ajokortti. Se oli selvää, et toinen ajaa määränpäähän ja toinen saa jo alottaa pelkääjän paikalla juomisen. Ja sitä piti vuorotella.

"Sit me voidaan muuttaa pois kotoo"

Meijän piti hankkii yhteinen asunto ainakin aluks. Sen ei tarvinnut olla kummonen, kunhan vaan pysty käydä vaihtamassa vaatteita tai peseytyy. Meijän oli tarkotus viettää kaikki aika kavereitten kaa ulkona. Hankkii jostain rahaa ja vaan tehä, mitä ikinä halus.

Kai mä teen sen sit yksin.

-Missä on karaoketaksi? Janne kysyy, kun Ebban äidin tila-auto kaartaa meidän eteen. Mä havahdun silloin kunnolla taas mun mielestä ja tungen hupparin huppua syvemmälle päähän.

-Saat tyytyä tähän ikivanhaan autoon, Ebba heilauttaa kättänsä äidilleen. Se auto ei kyllä näytä ikivanhalta, vaan oikeesti ihan uudelta. Siinä ei oo naarmuakaan, eikä kiilto ole haihtunut minnekkään.

-Istukaa sylikkäin jos tila ei riitä! Ebban äiti kailottaa ajajan paikalta meidän kavutessa autoon. -Kunhan nyt vaan poliisi ei sattuis ajamaan ohi.

Matka kuluu nopeesti, kun me kuunnellaan hyvää musiikkia ja kerrotaan matkasta Ebban äidille. Mä oon jo tottunut siihen, että kaikki tässä autossa ajattelee sen olevan normaalia, et jutellaan omalle äidille omasta päivästä tai ylipäätänsä elämästä.

Mä oon myös tajunnut, et enhän mä loppujen lopuks oo tarvinnut äitiä. Enhän mä koskaan ees kerro mitään kellekkään, joten miks mä yhtäkkiä kertoisin äidille?

Mut näyttää se ihan vitun kivalta omistaa sellanen äiti, mikä kaikilla täällä on.

-Millon kukaan teistä saa ajokortin? Ebban äiti kysyy vilkaisten meitä taustapeilistä.

-Mä toivon et pääsen tän tokan kokeen läpi, Melissa sanoo huokaisten. -Ekal kerralla sain sen opettajan kiljumaan.

Ebban äiti nauraa ja pysäyttää autonsa Odessan talon eteen. Sitten tyttö hyppä ulos autosta lähetellen lentosuukkoja ja muistuttaen meidän huomisesta tapaamisesta kopperolla.

****

Mä pimpotan Elmerin ovikelloa, kun mut ollaan jätetty autosta ulos. Kun mä lähin, jäljelle jäi enää vaan Ebba ja Verna, koska ne meni yhessä vielä Ebban luokse. Mä oisin voinut kyllä kävellä kauempaakin tänne, mutta ne vaati viedä mut perille asti.

Elmeri heilauttaa oven auki ja hymyilee hajanaisesti.

-Hola vaan vittu ummikolle, Elmeri sanoo ja päästää mut sisälle. -Oliks hauskaa? Oliko bueno? Mitä toit tuliaiseks?

Mä vedän mun taskusta sellasen vihreen kyrpäavaimenperän, jossa lukee pinkillä Gran Canaria. Elmeri alkaa nauraa.

-Kiitti kaveri, se kiittää ja auttaa mut viemään kaikki kamat yläkertaan. -No kerro, miten sen vitun kuuman Ellenin kaa meni? Pääsitkö pesälle? Vaihtelitteko hyvänyön suukkoja?