ongelmanuoret

16. neljän jätkän huone

Vittu täälä on kuuma.

Mä en oo koskaan nähny livenä palmuja, joita nyt tupsahtaa mun näkökentälle joka puolelta. Ne näyttä niin siisteiltä ja mua alkaa hymyilyttää. Ulkona on tosi kuuma, jonka takia ihmisiltä lentää huppareita pois niiden t-paitojen päältä. Mulla huppari kumminkin pysyy päällä, koska mä en jaksa nyt niiden ihmetteleviä katseita siihen mun haban päällä olevaan siteeseen.

Mä laitoin sen siihen aijemmin, kun mä en halua näyttää niitä koko porukalle ja samalla ulkopuolisille, jotka varmaan tarjois mulle terapeutin, psykiatrin ja lääkärin vastaanottoa. Ei ihmiset yleensä tajua, et mikä niiden arpien takana on. Se voi olla ihan mikä vaan, mut sit oletetaan, et ihminen on vaan sairas, joka haluaa joko kerätä huomiota, tai vaan turmella omaa kehoansa.

Ei se mene niin. Kaikilla on oma tarina, eikä niitä pitäis kyseenalastaa.

Mä pudistelen mun päästä mun ajatukset pois, ja keskityn siihen lämpimään ilmaan ja porukan hymyihin ja iloisiin katseisiin. Mä kyllä pystyn tän matkan aikana käyttäytyä ilosesti. Vai mitä?

Kello on jotain kaheksan aamulla tän paikan aikaan, vaikka Suomessa se ois kymmenen aamulla. Musta tää aikaero ei oo niin paha. Vaan kaks tuntia.

Melissa tilaa meille taksin Espanjaksi ja näyttää nauttivan siitä, että sen äidinkieltä tajutaan täydellisesti muuallakin, kuin vain kotona. Se tilas sellasen tilataksin, johon koko meijän kymmenhenkinen porukka mahtuu.

-Vittu kauanko kestää? Elina valittaa Melissalle, kun se lopettaa puhelun.

-Uno momento por favor, Melissa sanoo hymyssä suin ja alkaa tonkia laukustaan aurinkolaseja.

-Miks mä en kuunnellu sua ja laittanu arskoja tänne? Ellen huokasee ja heilauttaa reppunsa selkään.

-Nii miks et kuunnellu? Verna nauraa ja ottaa omat aurinkolasinsa esille. -Bitch.

Ellen näyttää sille keskaria ja nostaa toisen kätensä otsallensa.

-Onks se karaoketaksi? Janne yhtäkkiä kysyy Melissalta. Me nyt katotaan sitä vähän vinoon kun se näyttää olevan ihan tosissaan.

-No ei, Melissa tuhahtaa ja saa Jannen irvistämään.

-Mä oisin halunnu vituttaa sitä kuskia mun enkelinäänellä, ku onhan mulla nyt herran jestas parempi whistle note ku Ariana Grandella-

-Turpa kiinni Janne, jokanen sanoo sille ja se vaan nyrpistää nenäänsä.

****

Taksimatka tuntu ihan helvetin hitaalta. Mä kuuntelin koko matkan Jannen paskanjauhantaa joistain ihan random asioista ja vaan nyökkäilin sen sanoille. En mä ees tajunnut et mitä se selitti.

Lopulta se melkeen nukahti kun mä tungin kuulokkeen sen korvaan ja annoin sen kuunnella sellasta rauhottavaa klassista musiikkia. Mulla meni vähän hermot.

Seuraavalla kerralla mä kokeilen sateenropinaa.

Mut nyt se vaalea hotelli nököttää meidän edessä.

Melissa kerto, et se on käynyt ennenki tässä hotellissa. Täällä on jokasessa huoneessa oma keittiö, joten ei saada sitä kuuluisaa hotelliaamupalaa, mitä kaikki rakastaa. Ei mua oikeesti ees kiinnosta. Meli on hyvä kokki, joten mä voin luikkia sen luo syömään.

Meijät otetaan vastaan tiskillä. Se ukko juttelee Melissan kanssa Espanjaksi niistä huoneista ja avaimista, mitä me muut siinä vieressä odotellaan. Se näyttää tosi iloselta, kun kerrankin joku espanjaa puhuva muija tulee Suomalaisen lauman kanssa sen hotelliin.