ongelmanuoret

23. kaikki on ihan hyvin

Mun kulmat on kurtussa, kun mä tuijotan meitä vanhempaa miestä, joka katselee Elleniä hymy huulillansa. Mä vilkasen Elleniä, joka vaan tuijottaa sitä sanomatta enää sanaakaan.

-Ellen, se hymähtää ja yrittää tulla sisälle, mutta Ellen työntää sitä takaisin ulos päin.

-Mitä vittua sä teet täällä? se kysyy ja saa Jasperin ilmeen vähän valahtamaan. Mä katselen sitä vaan sieltä takaa, koska mulla ei oo hajuukaan, että mikä niiden kahen historia on. En mä ees tiiä, että kuka vittu toi on. Se on blondi ja sillä on tosi pelottavat kasvot. Se näyttää just siltä, joka hakkais kaikki vastaan tuliat, jos vaan sitä huvittais.

-Mä päätin tulla aikasemmin, se sanoo. -Päästä mut sisään, nii jutellaan.

Mä en nää Ellenin ilmeitä, enkä mä tässä tilanteessa voi ees kuvitella niitä. Mä en usko, että se kuitenkaan haluaa jutella tuolle miehelle, mutta silti se nojaa oven karmiin ja nostaa leukaansa ylemmäs.

-Ai sä haluut jutella? Ellen kysyy halveksuvasti. -Etkö haluukkaan enää mitään muuta?

Jasperin kasvot muuttuu vähän punertaviksi.

-Älä viitti, jutellaan niinku aikuiset, se kehottaa saaden mut kohottamaan kulmiani.

-Voitsä vaan lähtee? Ellen huokaisee. -Mä en oikeesti haluu jutella.

-Pliis Ellen, Jasper kuulostaa melkeen epätoivoselta ja yrittää ottaa Ellenin kädestä kiinni.

-Älä vittu koske muhun, Ellen sihisee vetäen kätensä irti siitä. Mun tekee vitusti mieli lyödä sitä miestä turpaan, mut samalla mua vähän pelottaa, että mitä se vois tehä mulle tai Ellenille.

Mut oikeesti mä en ees tiiä, et mitä vittua mun pitäis tehdä. Tähän asti oon vaan seissyt ja kuunnellut, mutta ei Ellen oo pyytänyt mua poistumaankaan. Enkä mä välttämättä ees uskalla jättää sitä tänne yksin, koska toi mies on vitun epäilyttävä.

Yhtäkkiä Jasper näyttää ihan hirveen vihaselta. Se näyttää noin entistäkin pelottavammalta ja uhkaavammalta, ja mun on lopetettava karmiin nojailu. Sitten sen lieskuvat silmät osuu muhun Ellenin takana ja sen kasvot helottaa vielä enemmän vihasta.

-Kuka vittu toi on? se melkeen huutaa ja katsoo Elleniä, joka vieläkin pitää leukaa pystyssä, eikä ala raivoamaan.

-No se ei sulle kuulu, Ellen naurahtaa. -Jasper lähe menee-

-Hei poika! Jasper huutaa mulle. -Saatko sä Elleniltä pillua, vai eikö se vieläkään oo valmis?

Mitä aktuaalista vittua?

Mä vaan tuijotan sitä sanaakaan sanomatta, ja kävelen ihan Ellenin viereen. Mun kädet on jo valmiiksi puristettu nyrkkiin, kun mä vaan tuijotan Jasperia. Viha kuplii mun suonissa, ja mun on jankattava mun pään sisällä, että mun pitää rauhottua ja olla tekemättä mitään tyhmää.

-Oikeesti Ellen? Jasper nauraa. -Etkö sä parempaa löydä? Toi näyttää just siltä, et tappais ittensä, jos joku ei vaan ois estämässä sitä.

Mä tunnen, kun mun kynnet painuu mun kämmeneen, ja vaikka mä tunnen Ellenin nopean kosketuksen mun nyrkillä, mä joudun taistella itteeni vastaan, etten vaan kävisi sen miehen päälle.

-Turpa kiinni, Ellen sihahtaa. -Painu helvettiin!

-Mikä sun nimi on? Jasper silti kysyy multa. Mä en vastaa mitään. -Vitu mykkä ootsä kuuro? Mikä sun nimi on?

Mua alkaa ärsyttää niin vitusti.

-Sä et ansaitse Elleniä, Jasper toteaa.

-Voitko vaan ystävällisesti lähtee kävelee täältä? Ellen kysyy tuhannetta kertaa, ja mä huomaan, kuinka siltäkin alkaa menee hermot.