ongelmanuoret

1. paskat vanhemmat

A/N: tervetuloa mun uuden kirjan pariin. joo rakastan alottaa uusii kirjoi ja päätin nyt kirjottaa tällä kertaa pojan näkökulmasta. en oo ennen tehny moista. okei joo hyvää lukuhetkeä

~meeraseli

Markus - 2019 tammikuu

En mä muista, et millon viimeks en ois joutunu rehtorin kansliaan heti ekalla tunnilla. Mä oon aina ongelmissa, johon oon jo tottunut. Vanhempiakaan ei enää kiinnosta mitä mä teen. Ei niitä kiinnosta, kun tuun kännissä himaan ja oon aina kaikki viikonloput ties missä. Kaikki meni päin vittua heti, kun Jenna kuoli. Mitä vittua mä ajattelin ku annoin sen lähtee sen saatanan Aten kaa Stadiin joskus yömyöhään.

Enhän mä ees tuntenu koko jätkää. Vitun homo ei kattonu sen perään kunnolla. Vittu mä oon ihan hajalla vielki, vaikka siitä on jo melkeen kaks vuotta.

Mä oon oikeesti ihan murheen murtama paskakasa. Oon niin idiootti, et kukaan paitsi joku Elmeri ei haluu olla mun kaa. On mulla myös Joel mut siitä jätkästä me ei puhuta. Se siis feidas mut eilen jonkun saatanan Tarun bileisiin samalla ku ite lähti lätkimään tyttöystävänsä kaa.

Oon vihanen. Oikeestaan oon vihanen aina joka päivä ja joka sekuntti. Oon yksinäinen ja rikki. Vihaan mun elämää.

Mä koputan rehtorin oveen ja potkin maata tylsistyneenä. Tää on arkipäivää mulle ja Aikkalalle. Sitä oikeesti ottaa jo pannuun mun käytös. Vitun sama jostain Aikkalan tunteista.

Sisältä kuuluu jämäkkä sisään kutsu jolloin mä marssin sisään kädet mun mustan hupparin taskuissa. Rehtori huokasee ja pudistelee päätään pettyneenä.

-Markus Enäjärvi, hän puuskahtaa ja puristaa sinistä kuulakärkikynäänsä rystyset ihan valkosina. Se näyttää olevan aika vihanen. Mä istun sen pöydän eteen olevalle tuolille. Niin tutulle tuolille.

-Se mä olen, sanon ja vedän hupun pois päästä. Mun mustat hiukset valahtaa silmille jotka mä heti työnnän pois. Tai ainaki yritän. Ne on saatanan villit eikä millään anna mun olla.

-Mitä sä tällä kertaa? hän kysyy ja liikkuu sen rullatuolilla sen koneen ääreen.

-Poltin luokassa ja heitin tumpin opettajaa päin, kerron välinpitämättömänä ja tarkastelen pöydän alla olevia kenkiäni. Nekin on ihan paskaset. Kaiken lisäks valkoset. Tai no ne oli mut likasin ne ku mätkähdin puskaan iha vitun kännissä. Hyi helvetti oon ällöttävä.

Aikkala näpyttelee vitun vihasena näppäimistöönsä ja sen jälkeen kääntyy mun puoleen.

-Mä oon ihan todella kyllästyny tähän sun pelleilyyn, hän murisee. -Musta alkaa jo tuntuu siltä et sut voitas siirtää tonne Helistön lukioon.

Kohotan kulmiani. Oikeestaan yllätyin tosta. Helistö on vitun pieni kylä jossain pellolla.

-Jaha, mutisen. -Anna mennä vanhus.

Ei mua oikeesti ees kiinnosta missä mä oon. Joka puolella on paskaa kumminki.

-Nyt mene hyvästelemään kaveris, hän komentaa naama punaisena. -Tänne sä et astu enää jalallakaan.

Nousen tuolilta ja otan vielä repun maasta.

-Hyvästi Aikkala, sanon dramaattisesti ja lähden kansliasta paiskaten oven kiinni lujaa. Pyörittelen silmiä ja lähen laahustamaan kohti bilsan luokkaa, mihin Elmeri mut käski.

Tää tästä vielä puuttukin. Mut erotetaan koulusta ja joudun Helistön lukioon joidenki hullujen eräjormien sekaan. Helvetti varmaan joka liikkatunnilla mennään patikoimaan läheiselle suolle ja pyydystetaan villisammakoita lasipurkkeihin.