ongelmanuoret

7. kusen keltanen pulkka

Verna ja Janne löyty lopulta sieltä komerosta. Ei ne sillä hetkellä pannu, mut kuka tietää mitä sitä ennen on tapahtunu. Ne nukku siinä lattialla kuolaten toistensa olkapäille tosi ällön näkösinä. Tuli hyviä kuvia ainakin.

Koko aamu on mennyt siihen, että ollaan etsitty muita ihmisiä, jotka eivät löytyneet sohvilta tai Ebban huoneesta. Ei kukaan meistä ei aijo mennä kouluun.

Ei me jakseta.

Darra ei oo mikään mahtavin yhdistelmä koulunkäynnin kanssa, ja uskokaa pois, mä oon kokenut sen. Makasin kaikki välkät Joelin ja Elmerin päällä voivotellen paskaa oloani. Ei niitä kiinnostanut. Siks ne heittikin mut lattialle ja käski mun pitää pääni kiinni. Kivat kaverit.

Mut darraan auttaa mulla aina suihku ja safka. Ekana juodaan vähän kahvia ja sitten käydään suihkussa ja sitten syödään kaikkee paskaa mitä nyt ikinä löytyykään. Muut kokevat ideani hyväksi, joten nyt kaikki jonottavat omaa suihkuvuoroaan hörppien kahvejaan, kun aina yksi kipittää kylppäriin ja yksi juoksee ulos.

Mä oon vika joka sinne menee.

Käännän veden viileälle ja seison suihkussa tumput suorina antaen veden valua pitkin mun turtunutta kehoa. Mun nenä on vähän tukossa ja kurkkua kuristaa. Ehkei olisi pitänyt kieriä siellä lumessa keskellä vitun yötä. Tuli siitä sentään muisto. Ja epätarkka kuva, jossa mä näytän auton alle jääneeltä mursulta ja Ellen taas söpöltä omalta itseltään.

Mä virnistän itekseni, kun valikoin jotain Ebban isän shamppoota mun käytettäväks. En ala laittaa mitään Ebban hedelmämarjakukkais-shamppoota mun paskaselle tukalle.

Oon aina miettiny, et miksi mun tukka on niin tumma verrattuna mun vanhempien hiuksiin. Iskällä on ihan blondi, äitillä taas sellanen kastanjanruskea joka vähän kumminkin punertaa. Sit mulla on synkän musta, joka on aina sekasin.

En mä muutenkaan oo periny paljoo niiden geeneistä. Ehkä mulla on isän leuka, mutta äitin hampaat. En mä mitään silmiäkään oo periny. Ne on vaa sellasen mädänvihreet paskat, kun taas äitillä ja iskällä molemmilla ruskeet. Ei mua ees kiinnosta. Äiti sano mulle yhen ainoon kerran, et mun silmät on tosi kauniit joihin kaikki tytöt varmasti sortuu. Eipä sorru millään muulla ku likasella tavalla. Kaikki haluu vaa panna.

Vittu.

Mä pesen vielä mun vartalon ja sit suljen suihkun. Mä kuivaan itteni Ebban jollain Bratz-pyyhkeellä ja laitan verkkarit ja hupparin päälle. Siinä hupparissa on Metallican logo, joka on muuten aika siisti. Joel kerran heitti sen mulle ja sano et sulla on rumia vaatteita laita tämä! Siit lähtien se on ollu yks mun lemppari.

Mun märkä tukka valuu mun silmille, kun mä löntystelen ulos kylppäristä takasin keittiöön, jossa koko konkkaronkka — paitsi Ellen — istuu joko sivistyneesti pöydän ääressä, tai keittiötasoilla. Janne makaa lattialla, mutta tyylinsä kullakin. Mä meen sen viereen istumaan ja alan läpräämään mun puhelinta.

-Kuka vittu on tatuoinu mun niskaan että vittu? Janne karjahtaa kauhuissaan ja nousee istumaan. -Mä nään tän Nooan stoorin!

-Meli, Odessa nauraa. -Sä ite valitsit kuten kuulet.

-Mä olin humalassa! Janne parkaisee ja juoksee peilin luokse -Ei vittu! Äiti hirttää mut sen stringeistä kattoon!

-Älä puhun sun mutsin stringeistä se on liian liikaa, Ebba komentaa katsellen Jannea — joka on palannut keittiöön — tuimasti.

-Puhunko sit sun stringeistä mielummin? Janne kysyy vittuillen.

-Nyt Janne.

Sitten Ebba hyppää pöydältä alas ja lähtee jahtaamaan Jannea ympäri kämppää. Nooa katsoo niiden perään silmät ristissä. Se on ihan kusessa.