Yhtäkkiä se ahdistaakin
näin paljon.
Kotona olikin parempi.
Yksin olikin parempi.
Väsyneempi kuin päiviin
enkä edes tunnu tehneen
mitään.
Sydän hakkaa
kun miettii seuraavaa aamua
johon on liian vähän tunteja.
En saa tarpeeksi unta.
Ja toisesta korvasta sisään,
toisesta ulos,
sä sanot.
Kun se olisikin niin helppoa.
Mun korvien välissä olisi vain
suora tunneli,
jossa olisi aina ruuhka
mutta kukaan ei pysähtelisi,
ei jäisi vierailulle.
YOU ARE READING
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Poetryʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
