Mä olen olemassa.
Kai?
Hukun mun rutiiniin niin etten
edes elämää sen ulkopuolella muista.
Jos mä jään siitä
jälkeen
eroon
uuteen
mä en tiedä miten olla.
Miten elämä edes
toimii?
Miltä elämä edes
tuntuu?
Kaikki ihmiset
kaikki tarinat
sanat
katseet
hengitykset
liikkeet.
Mä en usko olevani osa niitä.
Sivustakatsoja.
Kaikki on vähän
tapahtuvaa vaan.
Ikuisen väsymyksen verho silmillä
elän näitä samoja jalanjälkiä
kädenheilautuksia
kirjoitettuja sanoja
bussimatkoja
läksykirjoja
soittolistoja
päivästä toiseen päivästä toiseen.
Ja kun muut elää toisin
elänkö mä
oikein?
Vaivun uneen
päivä päivältä
sikeämmin.
YOU ARE READING
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Poetryʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
