olen yksi maailman parhaista
rakastumaan ajatukseen
ensikäsitykseen ihmisestä
ihanuuden toiveeseen
pienestä asti sydämellä kämmentä
pidetään kun luvataan ikuisuutta
eikä siitä saa hämmentyä
jos lopputulos on jotain muuta
nään ne valheet kyllä, aina
piilotan ne muilta, omat keräilyesineet
minulta menee kohta haima
kenenkään muun sielut ei särkyneet
"taasko pelastamassa tilannetta?
onko sun aina ihan pakko?"
hoivannut monia kaiken pilanneita
mutta maailman lopettaisi lakko
siinä taas ollaan, hymysuut
eilen itkin paitani pilalle
nyt hänkin kerää omat luut
ja joku muu tulee tilalle
terapiayksikkö on ilmainen
lupaan auttaa itseni kustannuksella
eikä haittaa vaikka olisit limainen
antaa inhon ajan madella
trauma on hyvin vahva sana
jota ei voi minulla olla
uusi ihminen iki-ihana
henkilökohtainen roskalava tarjolla
"lopeta jo yrittämästä"
hymyni on sama vastaanottava
pitäisikö lopettaa kitisemästä
jokainen sana niin kuvottava
mutta mitä on ihminen kiltti
jos ei aina kaikille muille liima
ja vaikka sitä kuinka intti
sisällä ei lämpö, vaan kylmä viima
KAMU SEDANG MEMBACA
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Puisiʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
