Ihminen elää elämässään
ainakin enemmän kuin yhden elämän.
Olen kuollut kerran
tiedän sen varmaksi
oli elokuu ja alkoi käydä vaikeaksi
joulukuussa meni jalat alta
tammihelmimaalis ja ruumiskuu
sielu kävi kuolemassa
palasin takaisin.
Aave on ensin itsekäs
pitää vanhasta kiinni
sitten se alkaa luoda nahkaa
nähdä kukat sumun takaa
vanha ruumis jaloissa makaa
on mennyt jo aikaa
nyt hän on taas vapaa
ja
itkee
onnenkyyneliä
paperille jolla lukee diagnoosit
tietää että tämä on elämä
uusi ja edelliseen ei palata.
Keho vapisee ja jalat tärisee
siivet vahvistuu vasta lentämällä
olen sudenkorento
jolla sielunkierto
kesken
eikä sitä pelota kuolla
koska se tietää
se tulee takaisin.
Kehossa samassa pyörii elämiä monia
kun kevät tulee uusi ja tällä kertaa
se on ilon asia.
Itken silti ja tiedän että
toiset ihmiset ovat kivun ajan
menevät sitten
ja se on okei
olen täysin uusi
en riippuvainen mistään
ja se on niin
kivaa.
Kuolema tulee monta kertaa
mutta nyt tiedän
että tulen syntymään
uudelleen
koska todistin sen
todeksi.
YOU ARE READING
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Poetryʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
