Mistä lähtien mä olen ollut se
josta pitäisi olla huolissaan
se joka kyyhöttää pukkarin nurkassa
yrittämässä hengittää
tajuamassa että
mä en lainkaan ole se
'mä olen okei'
enää?
Milloin
tästä
tuli
tällaista?
Valun itseni käsistä kuin hiekka.
Kuka pelastaa jyväsiä lattialta?
Mä jään vain katsomaan mun käsiä.
En tunne niitä en tiedä niitä.
YOU ARE READING
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Poetryʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
