Näen yhä unia siitä
kun tulen halaamaan sua vielä kerran
itken ja halaan ja hyvästelen
sanon että tavataan taas
mehän tavataan taas
tavataan taas
taas
joskus.
Alan itkeä yhä uudestaan
unessa ja valveilla
tiesinhän mä että sä menet
se vain tuli niin äkkiä.
Sun ei pitänyt olla olemassa
mun elämässä mun talossa
saavuit yhtäkkiä ja lähdit myös
mä tiesin että näin käy
ja silti roikun toiveessa
jäisit vielä
hetkeksi.
Kunpa olisi ollut enemmän aikaa
oppia tuntemaan sun lempiväri
tietämään sun aamupala
kiertämään sun elämän nurkat
mutta olet jo menossa
ilmassa
hyvästi?
En tiedä mitä sanoa
halaan vielä kerran
lujasti.
Kiitän tuhansilla sanoilla
kaikilla joita osaan
joista et ehkä ymmärrä kaikkiakaan
itku tekee äänestä muussia.
Me tavataan taas
puhelimet on kaikkialla
videopuheluita ja tekstiviestejä
odotan vaan sitä
että me tavataan taas
todellisesti.
Kun laitat viestiä
luen ne sun äänellä
sun aksentti kaikuu mun kuulossa
hymy toistuu mielessä
katse on hellä ja anteeksipyyntö pieni
ymmärrämme toisiamme
vahingossa
molemmat jollain tavalla
uudessa ahdingossa.
Sä istuit mun lattialla
ja liian pian lentokoneessa
pitää päättää
kummassa itkee kummassa nauraa
vaiko molemmissa molempia
yhtä aikaa.
Mene vain
siihen sut tehtiin
mene vain
mä jään
ja joskus tulen käymään.
YOU ARE READING
olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
Poetryʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai...
