Beginning of love (versio 2)

II

Levi

Levi! Sä myöhästyt! Sul on 10 minuuttia aikaa ennen kun bussi lähtee!" Voi perse! Olin sitten eilen unohtanut laittaa herätyksen.

"Joo joo!" Huusin takaisin ja pomppasin sängystä ylös, vedin eiliset vaatteet päälle ja ryntäsin alakertaan. Kävin vielä nopeasti vessassa ja pesin hampaat. Laitoin vansit jalkaan ja vedin takin niskaan ja lähdin kävelemään pysäkkiä kohti. Puolessa välissä matkaa huomasin että olin unohtanut repun kotiin ja eikun u-käännös. Juoksin takasin kotiin, menin huoneeseeni ja pakkasin kirjat ja katsoin kelloa. Seitsemän. Voi perse! Mä myöhästyin. Ei auttanut kuin mennä kysymään isältä kyytiä.

"Hei iskä? Mä unohdin mun repun ja nyt mä myöhästyin bussista" kerroin. Isä katsoi mua paheksuvasti.

"No iteppä myöhästyit, joten saat kävellä" Noni ei kai sitten auta muu kuin laittaa jalkaa toisen eteen.

Kun sitten vihdoin pääsin koululle, oli taas bilsan tunti kesken.

"Anteeks et oon myöhäs, nukuin liian pitkää ja myöhästyin bussista ja jouduin kävelemään" kerroin.

"No selitys hyväksytään mene istumaan paikallesi ja ota sivu 65" Nurminen kerto. Lampsin paikalleni taakse ja otin kirjani esille.

"No niin tehkää ne tehtävät sieltä sivulta 66" Huomasin että olin unohtanut kynän kotiin siinä kiireessä.

"Hei, psst, oisko sulla kynää lainata?" Kuiskasin vieressä istuvalle Elliotille. Se vaan nyökkäs ja anto mulle kynän. Kiitin ja aloin tekemään tehtäviä, mut en osannut yhtään.

Vihdoin se tunti loppui ja päästiin pois. Oli ruokailun aika ja olin jo todella nälkäinen, koska en kerennyt syödä aamupalaa.

"Mitä sä oikeen duunasit ku bussistakin myöhästyit?" Oliver kysy.

"No unohdin eilen laittaa herätyksen ja oisin kerenny bussiin jos en ois unohtanu mun reppua kotiin ja sit iskä ei suostunut antamaan kyytiä vaan jouduin kävelemään" selitin.

"Mut sullahan on jäätävän pitkä matka ja sähän oisit voinu oottaa uutta bussia" Noa huomautti.

"No niin on ja ei ne kule tällei perjantaisin tääl pikukyläs samal taval" vastasin. Rupateltiin siinä sitten niitä näitä koko loppu ruokailu. Ei siinä päivässä nyt mitään ihmeellistä ollut joten lähdin etsimään Elliotia.

Elliot

Levi pyys multa kynän. Ei siin mitään mut se unohti palauttaa sen. No mä pyydän sen takas jossain vaiheessa.

Olin just lähös koulusta kotiin, kun mä näin ne. Veetin ja sen jengin. Mä oon aina ollu sellanen hiljanen ja tällei, mut mua on myös kiusattu paljon jo ykkösluokasta asti eikä se oo vieläkään hellittäny. Mua on haukuttu, tönitty, potkittu, lyöty ja kaikkee sellasta. Niin yleensä ku Veeti ja sen jengin kävelee mua päin niin mä tiedän mitä tulee tapahtumaan.

"Mitäs nörtti?" Veeti huus. Aika vanha nimittely mut no eipä täs kannattanut päätään alkaa aukoo.

"Vitun homo!" Joku sen jengiläisistä huusi samalla kun Veeti löi nyrkillä nenää. Ai helvetti vittu saatana!

"Helvetin läski!" Noni siinä meni taas halu syödä. Pian tuli uus lyönti leukaan ja horjahdin maahan. Sit ne aikansa kuluks potki mua vatsaan ja kylkiin.

Kun ne vihdoin lähti odotin hetken ennen kuin nousin vaivalloisesti ylös. En mä tän näköisenä kotia vois mennä ku äitikin oli kotona. Ainut vaihtoehto ois siis rämpiä metsän läpi mun salaiseen mökkiin. Yhen metsän keskellä siis oli tosi vanha ja pieni mökki. Se oli mun piilopaikka ja turva. Ei kukaan sinne löytäis. Kävelin vähän matkaa ja yritin päästä koulun ulkopuolelle. Kuitenkin törmäsin johonkin. Se oli Levi. Voi vittu.