Beginning of love (versio 2)

XXII

Levi

Heräsin aamulla auringon paistaessa silmiin. Eilisen tapahtumat muisti hiljalleen mun mieleen. Äitillä on syöpä. Nousin ylös ja menin vessaan. Mustat hiukset oli ihan sekasin ja silmät edelleen punaiset. Voi vittu miltä mä oikeesti näytin. Jos en ajattelisi koko asiaa voisin selvitä tämän päivän ja illalla sitten taas itkeä itseni uneen. Joo kuulostaa hyvältä.

Pesin hampaat ja menin olohuoneeseen. Siellä olikin vielä porukkaa. Isac ja Adel nukku lusikassa sohvalla, samoin Julia ja Lea, mutta vaan lattialla. Viimeisin näky oli kyllä suloinen. Veeti nukkui Oliverin rintakehän päällä. Otin jokaisesta kuvan, ennen kun herätin ne:

"Noniin kaikki rakastavaiset on aika nousta! Ihana päivä tiedossa!" Huusin ihan tekopirteänä.

"Ääh...onko pakko?" Julia mutisi

"On" vastasin "kui moni juo kahvia?" Kysyin ja sain vastaukseksi että kaikki muut paitsi Lea. Menin siis keittämään kahvia. Elliotkin tuli keittiöön.

"Noh, Veeti ja Oliver onko teillä jotain juttua?" Kysyin pöydän ääressä kun kaikki olivat saaneet kahvikuppinsa.

"Täh?! Ei! Miten niin?" Oliver sanoi. Kaivoin puhelimeni esille ja näytin kuvan niistä.

"Te olitte aika söpöjä" sanoin ja ne molemmat punastu.

"E-ei meil oo mitään juttua" Veeti änkytti ja mä loin tietäväisen katseen siihen, mutta annoin kuitenkin asian olla.

"Miten sä voit?" Elliot kysy ja kurkkua alko kuristaa

"Hyvin, oikein hyvin" vastasin

"Sulla on lupa surra" Adel sanoi varovasti

"Ei oo mitään surettavaa" sanoin. Muut vaihto katseita.

"Mennäänkö tänään kukkulalle piknikille?" Kysyin

"No mikä ettei, hyvä sääkin näyttäis olevan" Julia vastas ja muilta tuli myöntyviä äännähdyksiä.

Kukkula oli paikka, joka sijaitsi keskellä kylää ja oli nimensä mukaisesti kukkula. Se oli kylän korkein paikka ja moni tykkäsi vaan olla siellä.

Päätimme siis mennä sinne. Kävimme kaupassa ja kävelimme sinne. Siellä oli ihanat maisemat. Muutama muukin oli tullut sinne. En kyllä ihmetellyt, sillä oli hyvä sää, eikä luntakaan enää ollut. Yksi henkilö kuitenkin kiinnitti huomioni. Oliko se... ei voinut olla.

"Viljami!" Huusin

"Levi?" Se huusi takaisin. Viljami Lehtonen oli ollut ala-asteella yksi parhaista kavereistani ennen Noaa, Isacia ja Oliveria. Me tehtiin silloin kaikki yhdessä, mut sit Viljami muutti pois ja mä sain uusia kavereita. Vielä silloin kun me juteltiin niin Viljami paljasti olevansa homo ja mä en hyväksynyt sitä ja sanoin sille että se ei oo normaali ja että se on ällöttävä, ei sen jälkeen enää pidetty yhteyttä.

"Mitä äijä?" Se kysy ku tultiin lähemmäs. Sillä oli sellaset vaaleet tosi kiharat hiukset ja siniset silmät, niikun sillo monia vuosia sitten. Se näytti ihan maalaispojalta, kun sillä oli kauluspaita jonka hihat oli kääritty puoliväliin ja ruutuhousut joissa oli henkselit sekä sellanen hattu. Heinä vaan puuttui suusta.

"Mitäs tässä, anteeks muuten siitä ku sillo sanoin että oot ällöttävä vaan sen takia ku oot homo, mä oon nimittäin kans homo" sanoin

"Ihanko totta?" Se kysy

"Jep, tässä on Elliot, mun poikaystävä, ja El tässä on Viljami mun ala-asteen paras kaveri" esittelin

"Kiva tavata" Viljami sanoi