Beginning of love (versio 2)

XI

Elliot

Mä taidan rakastaa sua.

Mitäh!? Rakastaa mua? Mä menin ihan sanattomaksi ja Levi ennätti ennen mua.

"A-anteeks... ei sun oo pakko sanoo takas. Tuliko se liian aikasin? Vittu, anteeks. Se tuli liian aikasin..."

"Levi! Levi! Ei se mitään ja mä taidan myös rakastaa sua. Ehkä on liian aikaista mut ketä kiinnostaa? Rauhotu sä et tehny mitään väärää" sanoin. Se veti muutaman kerran syvään henkeä ja sanoi:

"Okei. Jatketaanko matkaa?"

"Joo muista että et tehny mitään väärää ja että mä rakastan sua" muistutin vielä

"Joo mäkin sua" se hymyili ja hymyilin takasin. Käveltiin vielä viimeiset metrit kotiin käsi kädessä.

"Elliot" Levi sano taas

"No?" Kysyin

"Mä taidan olla valmis. Kertomaan siis kaikille. Meistä. Jos sä vaan oot valmis" se sanoi hieman epäröiden

"Okei, kyllä mä olen valmis, mut oothan sä varma?" Varmistin vielä

"Joo" se henkäisi

"Hienoa nyt sun pitää vaan sen Julian kaa keskustella" sanoin

"Niin"

Päästiin kotiin ja mietittiin et mitä tehdään kun ei läksyäkään tullu. Istahdin tuolilleni ja otin kynän ja paperin ja aloin piirtämään. Annoin vaan kynän viedä. Mun ajatukset aina tavallaan lakkas kun piirsin joten säpsähdin kun Levi oli mun takana

"En tiennytkään että sä osaat piirtää ja vieläpä noin hyvin" se sano ja katoin just mitä olin piirtänyt. Se oli omakotitalo pihoineen ja kaikkineen. Just sellanen maalaistalo johon haluaidin isona muuttaa.

"No ei tää kyl kauheen hyvä oo..." sanoin ujosti

"Höpö höpö ja huomenna lisää. Se on ihan törkeen hieno. Tollasessako sä haluaisit asua?" Se kysy

"No... joo" vastasin

"Se ois kyllä tosi siistii asuu maalla. Ja sit ehkä kolme lasta tai ehkä enemmän. Sellanen kunnon suurperhe. Ja sit kans pari lammasta ja lehmää ehkä kanoja" sen tulevaisuuden puheet kuulosti ihan kuin mun unelmista ja mä vaan jäin tuijottaa sitä.

"Mitä?" Se kysy

"Se on suoraan ku mun unelmista" kerroin

"No sit me tehdään sillei kuhan täytetään kahdeksantoista" Levi sano ihan pokkana

"Joo" vastasin ja suutelin sitä.

Levin äiti oli just meidän pihassa tuomassa sitä Levin pukua. Me mentiin käsikkäin sen luo.

"Tääkös se sun poikaystävä on?" Levin äiti kysyi

"Joo Elliot, oli silloin meillä yötä" Levi kerto

"No ilmankos näytti tutulta. Mä oon Kaisa Vainio" Se esitteli itsensä ja hyvä niin sillä muuten olisin sanonut sitä aina Levin äidiksi.

"Äiti, mul ois yks kysymys" Levi sano

"No?"

"Miten sä yhtäkkiä muutit sun mielipiteen homoista?"

"Mä oon aina hyväksynyt homot mutta mä rakastan isääsi ja se vaatii sen että esitän olevani homofoobinen, vaikken ole ja mä toivon kyllä että isäsi hyväksyisi sut sellaisena ku oot" Kaisa kertoi.

"Okei" Levi vastas hiljaa "Mut miks sä esitit?"

"No isäs on uhannut mua vaikka ja millä ja nyt se luulee et se sai mut silloin joskus kymmenen vuotta sitten käännytettyä vaikka ei se saanu" Kaisa kerto