Beginning of love (versio 2)

I

Elliot

"Helvetin hintti!" Se huusi ja potkaisi uudestaan kylkeen. Tätä se oli päivästä toiseen. Ne jätti mut rauhaan toistaiseks. En päässyt siitä ylös hetkeen. Helvetti. Veeti Honkanen oli mun koko helvetin kouluajan kiusannut mua siitä että mä oon homo. Ja muutenkin. Kukaan ei ikinä tehnyt sille asialle mitään, en mä tosin kellekään kertonu koko asiasta.

Eeliskin oli sanonu mua oksettavaks ku olin ollu siihen ihastunut. Eelis oli mun paras kaveri kunnes se hyppäs junan alle. Mun maailma romahti silloin kun sain tietää. Mä masennuin ja ei tää kiusaamis-homma helpota yhtään.

Nojasin seinää vasten huppu päässä. Sieltä ne tuli Levi Vainio, Noa Saarilahti, Isac Koivuvaara ja Oliver Relander. Ne coolit tyypit ja koulun suosituin porukka. Niillä oli sama bilsan tunti ku mulla.

Nurminen ilmoitti että istumajärjestys muuttuisi nyt. Kaikki meni ihan ohi multa kunnes se sanoi mun nimen ja Levin siihen perään. Katsoin taululle ja takariviin Levi Vainion kanssa. Helvetti tästä ei tulis mitään. Levi vitun Vainio oli mun ihastus.

"Moi" se sanoi kun mä istuin sen viereen

"Moi" vastasin

"Ja nyt te teette parityön sen vieressä istuvan kanssa ja aiheen te saatte päättää itse kunhan se liittyy biologiaan ja te teette sen vapaa-ajalla" Nurminen selitti

"Anna sun numero niin tuun joku päivä tekee teille sitä" Levi sanoi mulle

"Okei" vastasin ja ja kirjoitin numeroni vihkosta repäistyyn palaseen.

"Nähään" se sanoi ja lähti muiden mukana. Sain itsenikin vihdoin liikkeelle. Kotiin päästyäni hehkutin äitille kuinka Levi oli pyytänyt mun numeroo.

"Kiva juttu" se sanoi lempeästi. Se oli kyllä paras äiti ikinä. Stella katsoi olohuoneessa muumeja. Nella teki keittiössä läksyjä ja meidän kissa Matti pyöri mun jaloissa.

Menin huoneeseeni ja katsoin peiliin. Musta ylisuuri huppari oli jotenkin sotkeutunut ketsuppiin. Tummanruskeat kiharani sojottivat vähän joka suuntaan. Silmän alukset olivat tummat. Nostin huppariani.

Läski

Tänään en söisi. En kyllä syönyt eilenkään muuta kuin pari leipää. Ei mulla ole ollut Eeliksen jälkeen kavereita. Ja kuka nyt haluisikaan olla läskin masentuneen hintin kaveri? Ei kukaan. Leviäkin varmaan oksetti ku se joutu istuu mun viereen.

En jaksanut enää kuunnella ajatuksiani, joten menin suoraan nukkumaan.

Levi

Nurminen laitto mut istuu Elliotin viereen. Sellane hiljanen poika. Sillä oli ihan tajuttoman söpöt silmät ja ne kiharat, kunpa mä voisin työntää käteni sen kiharoihin. Eikun mitä?! En mä oo homo! Miks ajattelin tollasta?

"Mitä sä mietit?" Isac kysy ruokalassa ja katsoi vihreillä silmillään kulmiensa alta.

"Näh, en mitään vähän nukuin huonosti viime yön" vastasin ympäri pyöreesti haroen mustia hiuksiani.

"Niin me kaikki ystävä hyvä" Noa sanoi naurahtaen. Sen oranssihtavat hiukset oli ihan sotkussa.

"Mut kuulitteks että Jemina on paksuna?" Ruskea hiuksien Oliver kysyi

"Täh?! Kenelle?" Kysyin

"Ei tiiä mut salee Veetille" Noa komppas

"Vittu mitä huoria molemmat" tuhahdin

"Äläpä muuta sano" Isac yhtyi.

"Mitä se meinas sen kaa?" Kysyin

"Ai sen vauvan?" Noa kysy

"No eikun Veetin, tietty sen vauvan!" vittuilin

"Haha tosi hauskaa mut vissiin abortin" Noa sanoi

"Ehkä parempi niin ei siitä ois äidiks viel tän ikäsenä jos koskaan" vastasin

"Niin" muut myötäili.

"Lähetäänkö tänään ajelee?" Oliver kysy

"Sori ei pysty mopo paskana ja treenit" vastasin

"Aa no ei se mitää mut mä tuun" Noa sanoi

"Mäkään en pääse" Isac sano avaamatta asiaa tarkemmin.

"Okei" Oliver vastasi

Kun koulu sit vihdoin loppui menin bussilla kotiin. Oli mulla mopo, mut se tosiaan oli paskana eikä kukaan jaksnut korjata sitä. Tai oisin mä voinu viedä sen korjattavaksi mut porukat ei suostunut kustantaa sitä, vaikka niillä olikin rahaa vaikka muille jakaa.

Kotona mua odotti kiukkuinen mutsi, joka vaati että mun pitäis siivota mun huone ja vituttava faija, joka käski mun olla hiljaa ja kuunnella äitiä, kun mä sille vähän auoin päätän. Ja sit rasittava pikkuveli, joka ei suostunut jättää mua rauhaan.

"Vilbert nyt vittuun siitä mä en jaksa sua nyt!" Hermostuin

"Levi sä et puhu veljelles noin!" Mutsi huusi

"Vittu anteeks! Mä lähen treeneihin!" Huusin ja lähin ovet paukkuen koko talosta.

Venasin bussia jonkun viisitoista minuuttia. Matkaa oli joku kuustoista kilsaa. Kentällä vedin nappikset jalkaan ja menin muiden kaa vetää alkulämppiä.

Treenit meni ihan kivasti, tein pari maaliakin. Laitoin sille pojalle, Elliotille viestin, että tulisin huomenna koulun jälkeen niille. Se ei vastannut, eikä ees nähny sitä viestiä.

Olikohan sillä kaikki hyvin? Se kyllä oli aina yksin ja välillä sillä oli mustelmia naamassa. Eihän se toki mulle kuulunutkaan. Ne sen kiharat oli kyl tosi söpöt. Ääh! Taas mä mietin sitä. Mikä mua vaivaa?

Kävelin parkkipaikalle odottamaan äitiä kun ei ne bussit enää tähän aikaan täällä Leppävirralla kulje. Ihan perseestä. En mä edes haluaisi nyt äitin seuraa. Varmasti se vaan saarnaa aiemmasta. Pian se ajo uudella audillaan parkkipaikalle. Nousin kyytiin ja laitoin oven kiinni.

"Miten meni harkat?" Se kysyi

"Hyvin" vastasin

"No hyvä, mutta et sä voi noin vaan lähtee" äiti sanoi

"Miten niin?" Kysyin

"No sä et voi huutaa mulle tai Vilbertille etkä voi niin vaan lähteä" se sanoi

"No anteeks" mutisin "meen huomenna tekee koulujuttui kaverille" sanoin perään

"Jahas kukas tää sun kaveri on?" Se kyseli

"Elliot" vastasin

"Sukunimi?"

"No en tiiä Nurminen vaan laitto meidät pariks!" Huudahdin

"Jaaha voisit te tulla enemmin meille" se sanoi

"No miks?" Kysyin kulmat kurtussa.

"Koska sit pystyisin vahtimaan teitä"

"Voi jumalauta äiti mä oon lukiossa!"

"Älä kiroile! Ja sitä paitsi enhän mä muuten tiedä miten se sujuu" äiti puolustautui

"Joo ei todellakaan tulla meille" sanoin.

"No ei sitten mutta siitä pitää tulla hyvä numero, onko selvä?"

"Joo joo" vastasin ja loppumatka meni onneks hiljaisuudessa. Kotona menin suoraan suihkuun ja nukkumaan. Vituttava päivä

Words 888