Beginning of love (versio 2)

X

Elliot

Vajaan viikon päästä Levi oli taas terve ja pysty lähtee kouluun. Istuttiin ruokalassa Isacin ja Adelin kanssa.

"Millon sulla oikee olikaan ne "treffit" Julian kaa?" Isac kysy Leviltä.

"Öö nyt on tiistai niin ne oli perjantaina kai? Jos muistan oikein" se vastas "Mut hei Adel kuinka helposti sinne kahvilaan pääsee töihin?" Levi kysy

"No aika helposti, et ei mulla ollu ainakaan mitään aiempaa kokemusta ja ei se oo kauheen vaikeeta olla siinä ottamassa tilauksia vastaan" Adel kerto

"Okei mä nimittäin voisin hakee sieltä töitä" Levi sano

"Miks? Sun porukathan on ihan sika rikkaita" Isac kysy

"No niin on... mut ne vähän niikun heitti mut pihalle..." Levi kerto

"Täh?! Miks?" Adel uteli

"No kerroin niille et oon homo ja sit faija vaan huusi et minun talossa ei homoja sallita" Levi sano

"No missäs sä ny asut?" Isac kysy

"Elliotilla, mut kuhan saan tarpeeks rahaa niin muutan omilleni tai sain mä otettuu jonkin verran rahaa mut tarviin silti töitä et pystyn elättää itteni"

"Aa sen takia sä siis kysyit niistä töistä" Adel hoksasi.

"Niin" Levi sanoi. Syötiin loppuun -jopa minä söin sen vaatimattoman annoksen mikä mulla oli- niin päätettiin käydä ulkona. Sää oli kerrankin ees jokseenkin hyvä. Aurinko paisto mut mikään lämmin ei kylläkään ollu.

"Sillo ku olit kipee niin oliks oikeesti kipee?" Isac kysy Leviltä

"Joo oli aika korkee kuume, mut mitä muuta sitä oottaa jos on kakskyt minuuttii ulkona ilman takkia" Levi vastas

"Miks helvetissä sä olit kakskyt minuuttii ulkona ilman takkia?" Isac huusi

"Nokun ne porukat heitti pihalle niin en mää nyt kauheesti kerennyt ajatella mitä otan mukaan ja piti oottaa et Elliot ja sen äiti tuli hakee mua meidän tien varresta" Levi selitti

"No herran jumala ku sun porukat on vitun kusipäitä!" Adel liittyi keskusteluun

"No niin on!" Isac yhtyi. Koulupäivässä nyt ei tapahtunut hirveesti mitään, juteltiin vaan niitä näitä ja koittettiin keskittyä opetukseen mut ei siitä oikeen mitään tullu.

Levi

Olin koulun pihalla ja äiti oli soittanut mulle sataviiskyt puheluu -no ei nyt ihan mut melkein- mut en ollu viel vastannut mihinkään niistä. Nyt se soi jo niin monennetta kertaa et vastasin.

"No?" Kysyin ärtyisästi

"Missä sä olet?" Äiti tivasi

"Koulussa" vastasin rennosti

"Missä sä olet ollut koko viikon? Miks sulla on niin paljon poissaoloja? Etkai sä lapsirakas asu ojassa?" Se lauko kysymyksiä hirveeseen tahtiin

"Mä en asu ojassa vaan mun poikaystävällä ja mä olin kipeenä kiitos teidän ku heititte ulos ilman takkia!" Ääneni nousi koko ajan raivostuneemmaksi.

"Ai jaa... En tiennyt että sulla on... Poikaystävä" äiti sano hiljaa

"No et niin ku heititte pihalle sen takii" sanoin edelleen raivokkaasti

"Levi, musta on hienoa että sulla on poikaystävä, mutta se tuli vähän järkytyksenä ja olen varma että isäsikin hyväksyy sen ajan saatossa, voisitko mitenkään tulla takaisin kotiin?" Äiti kysyi ja mä huomasin että se sanoi vilpittömästi kaiken