Beginning of love (versio 2)

III

Levi

Se äijä osotti meitä sillä aseellansa.

"Laita se ase pois nii me lähetään!" Sanoin mahollisimman rauhallisesti.

"No hopi hopi sitten!" Se huusi ja osoitti aseella edelleen. Kerättiin meidän kamppeet ja lähettiin juoksemaan ja juostiin niin pitkälle kun jalat vaan kanto. Pian kuitenkin huomasin että Elliot oli jäänyt jälkeen. Palasin juosten samaa reittiä. Panikoin juostessani. Entä jos se äijä ampu sitä? Mitä jos se tappo sen? Mitä mä teen? Okei rauhoitu ja eti se! Jatkoin hetken ja sit näin sen. Helpotus kulki lävitseni ja hyvä etten lösähtänyt maahan kaikesta juoksusta ja huolesta.

Elliot nojas puuhun hengitti tosi raskaasti.

"Ooks kunnossa?" Kysyin. Ja hän nyökkäsi epäuskottavasti.

"Hetki" se kuiskasi. Istuuduin maahan ja pian Elliot istui eteeni.

"Sinne meni mun piilo ja turvapaikka" se sano hetken päästä ahdistuneena

"No tuu meille" sanoin

"Mut eiks sun vanhemmat oo kotona?"

"On mut ei niitä kiinnosta mikään mitä teen paitsi sit jos teen jotain väärin niin ne huutaa mulle" kerroin surkeasti.

"Aa mut en mä voi. Jään varmaan tänne viikonlopuks" se sano ja katsoi ympäriinsä.

"No ethän sä tänne voi jäädä!" Huudahdin ja tajusin etten voi huutaa jos se äijä vielä kuulee. "Tuut meille kyl mä saan sut jotenkin sisään"

"No okei" se myöntyi. Tein sisäisen voittotanssin ja nousin ylös ojentaen käteni edessä istuvalle pojalle.

"Lähdetään sitten ennen kun tulee pimeetä" sanoin.

Oltiin kävelty jo jonkin aikaa ja alko tulemaan hämärää. Ei oikein tiedytty mistä oltiin tultu ja mihin piti mennä eli oltiin eksytty helvetin isoon metsään. Puhelimesta oli loppunut akku jo aikoja sitten.

"Onks mitään hajua minne pitää mennä?" Kysyin Elliotilta joka puoliksi nukku mun selässä.

"Hm?"

"Niin minne pitäis mennä?" Kysyin uudestaan. Jalkoja alko jo pikkuhiljaa pakottaa. En kuullu vastausta.

"Pidetään tauko. Tuu alas" sanoin. Poika oli kyllä huolestuttavan kevyt. Se alko tiputtautumaan mun selästä. Istuuduttiin molemmat siihen maahan. Ei ollut enää mikään lämmin ja mulla oli takki ja huppari, mut Elliotilla oli vaan huppari ja mä näin et sitä palelsi.

"Onks sul kylmä?" Kysyin varmistaakseen.

"E-ei" se vastas hampaat kalisten.

"Älä puhu paskaa" sanoin ja riisuin takkini ja annoin sen sille.

"Nyt sulle tulee kylmä" se sano mut otti takin kuitenkin vastaan.

"Ei tuu mä oon tosi lämminverinen" vastasin ja se oli totta. Väsytti ihan hirveesti ja ajattelin ettei pienet torkut oo pahitteeksi.

Elliot

Mua palelsi edelleen ja väsytti. Levi oli just nukahtanut. Laitoin itsekkin silmäni kiinni ja hivuttauduin lähemmäs Leviä. Pian nukuinkin jo.

Heräsin valoon joka sokaisi silmäni. Allani oli jotain tosi lämmintä. Avasin silmäni kunnolla ja huomasin että makasin jonkun päällä. Sitten eilisen tapahtumat palautuivat mieleeni. Makasin ihastukseni päällä. Voi vittu. Onneks se ei ollu viel hereillä. Nousin äkkiä pois tuon päältä. Tökkäsin tätä kylkeen.

"Hm?"

"Herää! On aamu!" Huutokuiskasin. Levi avasi silmänsä ja näytti ihmettelevän hetken missä oli ja mitä oli tapahtunut pian tuo kuitenkin taisi muistaa.