Long Time No See | y/n x Olli Matela

Luku 4. Muistelot

Ollin Pov

Kysyttyäni tuon minua monet vuodet vaivanneen kysymyksen yritin saada katse kontaktia tuohon minua huomattavasti pienikokoisempaan naiseen. Hän katsoi kauas jokea pitkin, luultavasti pidätellen itkua. " Se oli isoin virhe koskaan." hän saa sanottua purskahtaen itkuun. Otan hänet halaukseen. Irtipäästettyäni sanon hänelle "Tajuuks sä kuin huolissani olin. Luulin et oo kuollu tai jotain. Elenakaan ei kertonu mitään." ehkä hieman vihaisen kuuloisena, mikä ei ollut tarkoitus. "Oon niin pahoillani. Luulin sen olevan paras ratkaisu et saan unohdettuu kaiken. Se sängyssä masentuminen ei vaan voinu jatkua." hän sanoi apeana. "Miten mä muka liityin siihen?" kysyin. " Sä olit mun kaikki. Muistutit mua niistä ajoista kun kaikki oli hyvin. Jos oisin jääny ikävöimään sua sielä Helsingissä niin oisin masentunu vielä enemmän." tuo sanoi. " Etkö sä sit muka ikävöiny? Ikävöin sua joka helvetin päivä." sain sanottua pidätellen itkua. " Ikävöin ihan helvetisti, anteeks." tuo sanoi purskahtaen taas itkuun. Halasin tätä nappisilmää uudestaan. " Oon oikeesti niin pahoillani. En ois saanu lähtee silleen." Hän lisäsi. " Ei se mitään. Kunhan lupaat ettet lähe enää ikinä." sanoin tuolle. "Lupaan." hän sanoi esittäen pienen hymyn. Yleensä ihmiset sanovat ettei nuorten suhteet kestä, ei meidänkään näköjään kestänyt, mutta olen aika varma siitä että olen silti aina rakastanut Y/n:aa ainakin edes jollain tavalla.

Y/n Pov

Olen ihan sekaisin siitä mitä juuri tapahtui. Niin helpottavaa että saatiin vihdoin välit selvitettyä. "Mitä sä teet nykyään? Saiks lukion suoritettuu siel Helsingis ja asuks siellä vielä? Olli kysyi. " Joo sain. Valmistuin sillon kun pitikin. Asun edelleen Helsingin keskustassa ja oon semmosessa isossa toimistossa töissä. Tämmöstä tylsää vaan." kerroin. " Mut etkö sä aina halunnukki olla joku toimistotyöntekijä?" hän kysyi hymyillen. " No joo. Ihana kun muistat." sanoin naurahtaen. "Tottakai." tuo vastasi naurahtaen hieman. "Entä sä?" kysyin. "Soitan bassoa edellään bändissä. Meillä on uus bändi nimeltä Blind Channel." hän kertoi innoissaan. "Siis ettekö te ollu euroviisuissakin? Miten en yhtään tajunnu et sä olit siellä?" ihmettelin nauraen. " Se on kyllä helvetin hyvä kysymys." tuo vastasi myös hieman nauraen. "Onks teillä viel vanhoja jäseniä?" kysyin. " Joonas soittaa kitaraa vieläkin samassa bändissä. Muistat varmaan Tommin niin sekin on siinä." Olli kertoi. " Ootte vissiin aika menestyneitä?" kysyin nyt jo paljon iloisempana. "Juu koko ajan vaan ylöspäin". tuo vastasi edelleen hymyillen. " No mähän sanoin että teistä tulee viel jotain isoa." vastasin hymyillen tuolle maailman suloisimmalle miehelle. " Muistatko kun aina pakotin sut istumaan mun kans tunti kausia studiolla kun äänitin jotain random biisejä?" Olli muisteli reveten nauruun. Vastasin tuohon myös vain nauramalla, oltiin ihan höpsöjä tuolloin.

Juteltiin ja muisteltiin menneitä vielä varmaa kaksi tuntia, kunnes havahduin siihen etten ole ilmoittanut kenellekkään olinpaikastani. Katsahdan puhelinta jossa oli varmaan sata ilmoitusta vastaanottamattomista puheluista. Lähdetään kävelemään takaisin festaripaikalle. Sanoin Ollille moikat ja olin juuri lähdössä.  "Y/n!" Olli huikkasi selkäni takaa. Käännyin häneen päin. "Saanko sun numeron vielä tai jotain etten hukkaa sua enää" hän lisäsi. " Ai niin, joo toki." vastasin hieman naurahtaen. Annoin Ollille numeroni ja Instagramini, jonka jälkeen soitin Elenalle.

Elena: Siis missä helvetissä sä oot ollu?! Ollaan oltu niin huolissamme!
Y/n: Anteeks oikeesti ku en ilmottanu en tajunnu yhtää. Kerron kaiken sit kun nähään. Missä oot?
Elena: Tulin hotellille jo.
Y/n: Juu oon siellä kohta. Moikka!
Elena: Juu moi!

Kävelin Turun ruuhkaisessa keskustassa hotellille päin. Kaikki muutkin olivat näköjään päättäneet lähteä juuri tällä sekunnilla. Ulkona oli hieman hämärää ja viileää, vaikka oltiin vasta heinäkuun puolessavälissä. Kävelin humalaisten ihmisten keskellä, jotka hoiperteli ympäriinsä. En itse ollut enää edes humalassa, mikä oli minulta todella outoa, koska yleensä en ole edes kävely kunnossa. Saavun vihoin hotellille jonka aula on täynnä ihmisiä. Suunnistan huoneellemme ja avaan oven. Mene peremmälle huoneeseen samalla huomaten Elenan sammuneen sänkyyn kengät ja takki päällä. Otan tuolta nukkuvalta blondilta kengät pois sekä peittelen hänet. Menin itse vessaan pesemään levinneet meikit. Näytin ihan hirveältä itkemisen takia. Vaihdan vielä mekon isoon t-paitaan ja päätän mennä itsekkin nukkumaan.

Sanoja 627