Luku 8. Helmikaulakoru

680 21 7
                                    

Y/n Pov

Vastattuani myöntävästi ovesta käveli sisään tutun näköinen mies. Se oli Olli. "Mitä tapahtu?" Olli kysyi tullessaan halamaan minua. Hänen vihdoin päästäessään irti kerroin hänelle kaiken mitä muistin. Olli katsoi minua järkyttyneenä. "Ooks sä kunnossa? Tai no ei siltä näytä mut.." Hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Joo oon. Ei jääny mitää pysyvää ja pääsen jo parin päivän päästä kotiin." Sanoin esittäen pienen hymyn. "Mistä sä muute tiesit tulla tänne?" kysyin. "Elena kerto et oot täällä." Olli vastasi. "Kato mitä toin." hän sanoi kaivaessaan jotain taskustaan. Olli piteli kädessään valkoista helmikaulakorua, jonka hän antoi minulle aikoinaan 16-vuotis syntymäpäivä lahjaksi.

8 vuotta aiemmin

On 10. päivä elokuuta vuonna 2012, minun syntymäpäivä. Koulu oli alkanut pari päivää sitten. Olen juuri aloittanut lukion uudessa koulussa. Ollaan nyt Ollin kanssa eri kouluissa, mikä tuntuu aika oudolta. Takana on ylivoimaisesti elämäni paras kesä. Hengailtiin paljon Ollin, Joonaksen, Santerin ja Elenan kanssa. Kaikki oli tällöin niin hyvin. Olen valmistautumassa jotain Joonaksen järjestämiä bileitä varten. Hän halusi välttämättä järjestää ne syntymäpäiväni kunniaksi.

Olen juuri saanut itseni valmiiksi, mutta en voi vielä lähteä Joonakselle, koska Olli halusi nähdä kahdestaan vielä ennen bileitä. Olli tuli huoneeseeni ja istui vierelleni onnitellen ja ojentaen jonkun rasian. "Ei sun ois tarvinnu." sanoin tuolle. Avasin rasian, jossa oli valkoinen helmikaulakoru. Se oli kaunein näkemäni koru. "Tää on ihana, kiitos." sanoin esittäen hymyn tuolle maailman suloisimmalle pojalle. Hän otti minut halaukseen ja antoi hellän pusun otsalleni. Olli laittoi korun kaulaani, jonka jälkeen lähdettiin Joonaksen taloa kohti. Tuo oli yksi ikimuistoisimmista illoista ikinä.

Nykyhetki

"Mistä sä ton löysit?" kysyin. "Sä unohdit sen meille ennekun lähit, en vaa koskaa ehtiny palauttaa sitä." Olli vastasi ehkä hieman apeana ojentaen korun minulle. Katselin kädessäni olevaa korua hetken sanomatta mitään. "Luulin et olit unohtanu sen." Olli sanoi rikkoen hiljaisuuden. "En tietenkään. Oon ettiny tätä, luulin et se hukku muutossa tai jotain vaikka pidin tätä aina kaulassa." sanoin. "Se oli melkeen mun ainoo muisto susta." hän sanoi. Vastasin tuolle hymyllä. Olli nousi seisomaan laittaakseen korun kaulaani.

Juteltiin hetki niitä näitä. "Mun pitää lähtee treeneihin, mut kai me nähään vielä." Olli sanoi. "Joo tottakai, laitetaan vaikka viestii tai jotain." vastasin. Olli vielä halasi minua ja lähti ovesta ulos. Oli niin ihana nähdä taas.

Ei mennyt kuin hetki niin Elena marssi ovesta sisään. "Mistä sä ton korun repäsit?" hän kysyi heti tullessaan viereeni istumaan. "Olli anto tän." vastasin hymyillen. "Eikö toi oo se minkä se anto sulle sillon aikoi sitten, niin miten se anto sen uudestaa?" hän kysyi katsoen korua. "Joo mut unohin sen sille joskus ennen kun muutettiin." vastasin.

Time skip 2 päivää

Olen maannut viimeiset pari päivää vaan sairaalan sängyssä katsoen televisiota ja viestitellen Ollin kanssa. Sovittiin että nähdään jo viikonloppuna. Katsoessani televisiota lääkäri tuli ovesta sisään. "Oot jo siinä kunnossa että voit lähteä kotiin, voiko joku tulla hakemaan sut?" hän sanoi hymyillen."Joo mun ystävä voi tulla." vastasin. "No hyvä jätä sairaala vaatteet vaan siihen sängylle ja ota heti meihin yhteyttä jos tulee jotain." hän sanoi. Lääkärin poistuessa huoneesta soitin Elenan hakemaan minut. Vaihdoin sairaalan rumat vaatteet omiini ja pakkasin tavarani. Elena tuli huoneeseen joten lähdettiin suuntaamaan hänen autoansa kohden. "Mitä mun autolle muuten kävi?" kysyin matkalla Elenan autolle. "Niin juu se. Se meni ihan romuksi, mut saat onneks vaakutuksen kautta uuden, koska se kolari oli sen toisen kuskin vika." Elena vastasi. "Ne tuo sen auton huomenna." hän lisäsi. "Kiitti ku hoidit tän." sanoin tuolle minua päätä pidemmälle blondille. "Tottakai." hän vastasi hymyillen. Päästiin vihdoin taloni parkkipaikalle. Noustiin ylös autosta ja lähdettiin kävelemään taloa kohti. Päästiin sisään asuntooni, laskin kassin lattialle ja otin kengät pois. Päätettiin että on parempi jos Elena jää yöksi. Lähdettiin käymään vielä kaupassa koska jää kaappini oli aivan tyhjä Turun matkan takia.

Sanoja 609

Long Time No See | y/n x Olli MatelaOù les histoires vivent. Découvrez maintenant