Long Time No See | y/n x Olli Matela

Luku 11. Oulu

Ollin Pov

Heräsin auringon paistaessa sälekaihtimien raoista suoraan silmiini. Ihmettelin hetken missä olin, koska en ollut ennen käynyt täällä. Ei mennyt kauaa kun muistin eilisen tapahtumat. Y/n voisi kyllä hankkia pimennysverhot ihan näin nukkumisen ja silmien kannalta. Katselin hetken tuota kainalossani nukkuvaa maailman kauneinta olentoa. Hän on muuttunut vuosien varrella vain kauniimmaksi. Silittelin hetken hänen hiuksiaan ja kuuntelin tuon tuhisemista. Miten joku voikaan olla noin suloinen nukkuessaan. Hetken päästä Y/n kuitenkin avasi silmänsä samalla nostaen päätänsä hieman. Hän kuitenkin laski päänsä takaisin alas laittaen silmät kiinni ja alkaen hymyilemään. Naurahdin hieman. "Mitä kello on?" hän kysyi vihdoin hieman käheällä äänellään. Otin puhelimeni yöpöydältä käteeni. "Puol kymmenen." vastasin. Y/n nousi istumaan. "Tuu takas." sanoin ennen kuin hän nousi sängystä ylös. "No ihan hetkeks." hän vastasi nauraen. Maattiin hetki vielä minun silittäessä Y/n:n hiuksia ja selkää.

Y/n Pov

Noustiin vihdoin sängystä ylös. Ollin mennessä vessaan puin päälleni jotkut harmaat collegehousut ja suuntasin keittiöön. Laitoin kahvin tippumaan ja join lasin vettä. Menin saarekkeen ääreen istumaan ottaen samalla puhelimeni esiin. Olli tuli vessesta ja meni istumaan vastapäätäni. "Elena on soittanu jotain satakertaa." sanoin rikkoen hetken kestäneen, mutta ei ollenkaan kiusallisen hiljaisuuden. "Eks sä ilmottanu sille et lähettiin?" Olli kysyi. "Unohin ihan kokonaa." vastasin lukien Elenan laittamia viestejä. "Ilmotiks sä pojille?" lisäsin. "Joo kai mä Joonakselle jotain sanoin." hän vastasi. Laitoin Elenalle viestiä missä kerroin mitä oli käynyt, jonka jälkeen menin kaatamaan kahvia mukeihin. Ojensin toisen niistä Ollille ja menin takaisin pöytään istumaan. "Lähen muuten takas Ouluun illalla." Olli sanoi samalla hörpäten kahvistaan. "Luulin et asut täällä nykyään." vastasin vähän yllättyneen kuuloisena. "Oon varmaan unohtanu mainita mut en oo viel viittiny lähtee sieltä." hän sanoi vähän naurahtaen. "Mut kai me nähään vielä?" kysyin vähän apeana. "Joo tottakai, tuun jo ens viikolla tänne nii voidaa nähä sillon sit." Olli sanoi hymyillen. Vastasin tuolle pienellä hymyllä. "Mul on viel treenit poikien kans nii mun pitäis lähtee." hän sanoi juoden kahvinsa loppuun. Olli lähti etsimään lompakkoaan ja muita vähisiä tavaroita mitä hänellä oli mukanaan. Vihdoin löydettyämme ne suunnattiin eteiseen. Nojailin seinään Ollin laittaessa kenkiä jalkaan. Hänen saadessan kengät jalkaan hän otti minut vielä tiukkaan halaukseen. Painoin pääni hänen rintaansa vasten. Olisin voinut olla tässä ikuisuuden. Olli päästi hieman irti. Katsottiin toisiamme suoraan silmiin. Muistan tuon katseen niin hyvin, se ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Ei mennyt kauaakaan kun tunsin tuon huulet omillani. Päästettiin vihdoin irti toisistamme. Sovittiin että viestitellään ja soitellaan, kunnes Olli lähti ovesta ulos. Uskomatonta että viikko sitten muisteltiin Elenan kanssa tuota maailman täydellisintä ihmistä ja nyt hän oli luonani yötä.

Elena tuli vielä käymään illalla. Kerrottiin toisillemmi illan tapahtumista, koska kerrankin oltiin erossa melkein koko ilta. Elena kertoi tulleensa hyvin juttuun Joelin kanssa, jonka huomasin itsekkin illan kuluessa. Hän kertoi myös olevansa hänellä yötä. Mitä en osannut ollenkaan odottaa, koska Elena on aina ensimmäisenä menossa kotiin nukkumaan. Tehtiin vielä jotain ruokaa ja katseltiin elokuvia jutellen samalla kaiken maailman asioista. En saanut enää vastausta juttuihini jolloin huomasin Elenan nukahtaneen taas kerran. Tällä kertaa päätin kantaa hänet sankyyni nukkumaan, joka oli aika iso työmaa, minua yli päätä pidempi kun hän on. Sain hänet vihdoin sänkyyni makaamaan eikä hän edes herännyt matkalla jollain ihmeenkaupalla. Päätin itsekkin käydä nukkumaan. Kävin vielä vessassa harjaamassa hampaani ja pesemässä vähäiset meikkini kasvoiltani. Puhdistin vielä mahassa olevan aika hyvää vauhtia paranevan haavan sekä join lasillisen vettä. Vaihdoin jonkun ison t-paidan ja menin nukkumaan.

Sanoja 557