Long Time No See | y/n x Olli Matela

Luku 18. Tyhjyys

Y/n Pov
Päivät ovat kuluneet nopeasti. Tänään on kotiin lähtöpäivä, sillä poikien kiertue alkaa alle viikon kuluttua. Koko aamu on mennyt siivoillessa ja poikien kinastelessa mistä lieneekään. Joku vienyt jonkun sukat, toinen siivonnut jonkun paikan väärin tai huonosti ja sitä rataa.

"Hei et ota sitä!" Joelin ääni kuului viereisestä huoneesta. Naurahdin tuolle hieman samalla pakkailessa tavaroitani. Sain loputkin tavarat matkalaukkuuni, suljin sen ja laskin sängylle, jonka jälkeen menin istumaan sängylle sen viereen. "Mitä sä aijot nyt?" Kysyin vieressäni tavaroita pakkaavalta Ollilta. "Ai kui?" hän vastasi. "Nii et meeks sä tästä takas Ouluun vai?" kysyin kääntäen katseeni häneen. "Mun täytyy mennä pariks päiväks Ouluun, mut tuun sit takas valmisteleen sitä kiertuetta. Jos siis oon tervetullu?" hän sanoi hieman kysyvästi tullessaan viereeni istumaan. "Joo tottakai." vastasin kääntäen katseeni pois hänestä. "Kyl sä voit mun mukaanki tulla jos haluut.". "Ei yritän saada itteni jotenki takas töihin kun tää haavakin on jo parantunu." sain vastattua, kunnes Joonas tuli rytinällä huoneen ovesta sisään. "Mitäs te täällä synkistelette?" kuului tuon oven suulle jääneen hattarapään suusta. Olemmeko oikeasti näin läpinäkyviä? "Mitäs sä?" Olli kysyi Joonakselta, jonka virneestä päätellen hän tiesi varmasti mistä oli kyse. "Tulin kattoon ootteko valmiita, kun kaikki muut venaa jo alhaal.". "Joo tullaan ihan just." vastasin Joonaksen poistuessa takaisin alakertaan.

Muutaman kuukauden kuluttua

Y/n Pov
Nyt eletäänkin jo joulukuun loppua. Tässä onkin ehtinyt sattua ja tapahtua. Vietettiin Ollin kanssa ihana joulu tuolla samalla mökillä missä oltiin kesällä muidenkin poikien kanssa. Toki Joel ja Joonas tulivat käymään loppuillasta, kun he vartavasten halusivat. Mikä oli toisaalta ihan kiva. Mulla ja Olilla menee tosi hyvin. Vietettiin viimekuussa meidän ns. 10 vuotis vuosi päivää, koska sillon oli tullut kymmenen vuotta siitä kun alettiin seurustelemaan ensimmäisen kerran. Outoa miten nopeasti aika voikaan kulua. Toki oltiin siinä välissä ihan hyvä tovi erossakin. Eli elämä rullaa pitkästä aikaa.

Olen ajamassa töistä kotia kohti. Kuten huomaa olen päässyt eroon auto "pelostani" sen kolarin jäljiltä. Tällä kertaa minua ei odotakkaan kotona kukaan, sillä Olli on tällähetkellä Oulussa. Parkkeeraan autoni jo varmasti teillekin tuttuun rakkaaseen koti pihaani, joka on varmasti rauhallisin kaikista Helsingin parkkipaikoista. Astun asuntoni ovesta sisään samalla keräten tämän päivän postivuoren pois tieltäni. Asunnon täyttää masentava hiljaisuus. Katselen hetken ovelta asuntoni keittiön ja olohuoneen yhdistelmää. Ei mitään liikettä missään. Surullinen näky.

Kutsuin Elenan käymään, joka näyttää olevankin jo avaamassa ovea. Juteltiin muunmuassa siitä, kuinka Elenan ja Joonaksen välille on kehkeytynyt jotain. Kyllä, Joonas Porkon kuulitte oiken. Kaksi aivan erilaista ihmistä, joista en olisi koskaan voinut kuvitellakaan syntyvän mitään tuollaista, kaiken heidän kinastelun ja nokittelun jälkeen.

"Hei pitäiskö lähtee ulos viel loman kunniaks?" Elena kysyi hetken puhelimien selailun jälkeen. "En ehkä jaksa. Jotenki hirveen masentunu olo." vastasin. Minulla oli oikeasti vähän haikea olo Ollin lähdön jälkeen, vaikka tiesin hänen palaavan parin päivän päästä. "Lähetää nyt! Pitkäst aikaa voitais viettää iha kahestaa aikaa ku on ollu nii paljo kaikkee. Sutki pitää saada piristymää!" Elena iloitsi nousten seisomaan, samalla yrittäen repiä minua ylös sohvalta. "No okei sitte"

Laittauduttiin hyvä tovi, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään vakkari baariimme, mikä oli onneksi ihan pikkumatkan päässä. Ulkona oli tyypillinen viileä joulukuinen ilta. Kaupunki oli silti aika hiljainen vaikka melkein keskustassa asunkin.

Oltiin savuttu baariin jo hetki sitten. Paikka oli aika hiljainen, mikä ei haitannut ollenkaan. Juotiin jo kolmansia drinkkejä. Oli kivaa olla pitkästä aikaa niin kuin aina ennenkin.

"Ei helvetti onks toi Viljami?!" Elena sanoi hieman säikähtäneellä äänellä katsoessaan baarin ovea kohti.

Sanoja 550

Heloou pitkästä aikaa!

Oon tosi pahoillani ettei tätä kirjaa oo tullu nyt parii kuukautee. Ei oo oikee ollu aikaa tai motii kirjottaa tätä😩 Kiitos silti tosi paljon kaikille uusille ja vanhoille lukijoille teitä on tullu tosipaljon ja oon enemmän ku kiitollinen siitä🖤 Nyt kun on joululoma ja enemmän aikaa nii en lupaa mitää mut yritän saada tätä enemmän kirjotettuu! (ja pahoittelut vähän lyhyemmästä luvusta)