Luku 1. Muistojenlaatikko

1.4K 31 5
                                    

Y/n Pov
Kuulen herätyskelloni soivan ja huokaisen syvään. On aikainen kesä-aamu. Aurinko paistaa sälekaihtimien läpi häikäisten silmiäni.Otan puhelimen käteen sammuttaakseni herätyksen. Kello näyttää 5.45. Nousen isosta parisängystäni ylös ja lähdin vessaa kohti. Asuntoni on kauniisti ja yksinkertaisesti sisustettu. Astun vessan kylmälle lattialle ja katsahdan itseäni peilistä. Päälläni on vain iso Metallica t-paita. Melkein takapuoleeni asti ulottuvat tummanruskeat hiukseni olen kietonut sotkuiselle nutturalle.

Menen keittiöön keittämään kahvia. Kahvin tippuessa alan ripeästi kävella kohti maakuhuoneessa sijaitsevaa vaatekaappia, koska tajuan, että alan olla kohta myöhässä töistä jos en ala kiirehtimään. Vaatteiksi valitsen mustat levenevät farkut ja mustan kauluspaidan, sillä olen toimistossa töissä. Juon kahvin nopeasti ja lähden vessaa kohti. Teen nopean ja kevyen meikin sekä pesen hampaat. Avaan hiukseni nutturalta jonka jälkeet harjaan ja suoristan ne. Suuntaan eteistä kohti. Pakkaan tavarani mustaan nahkaiseen laukkuun ja laitan kengät jalkaan. Menen hissällä alas viidennestä kerroksesta ja alan kävelemään autoani kohti. Ilma ulkona on raikas, mutta hieman kylmä, tyypillinen kesä-aamu. Nousen mustan Audini kyytiin ja starttaan auton. Lähden ajamaan työpaikkaani kohti.

Noin 8h myöhemmin.

Kävelen ulos työpaikaltani. Tämä oli onneksi viimeinen päivä ennen 2 viikon kesälomaa. Nousen autoni kyytiin. Olen juuri starttaamassa autoani kunnes puhelimeni soi. Huomaan että soittaja on paras ystäväni Elena, tyttö jonka olen tuntenut ihan lapsesta asti, elämäni tärkein ihminen.

Y/n: Moi!
Elena: Mooi
Y/n:Oliks jotai asiaa? Kysyin naurahtaen.
Elena: Ei ku sitä vaa että tuun sit tänää illal käymää et voidaan suunnitella ne loput festari asut.
Y/n: Joo ostinki pari juttuu niihi nii näät neki sit.
Elena: Käyks jos tuun vaik seittemältä?
Y/n: juu käy nähää sit.
Elena: Juu moikka!
Y/n: Moikkaa!

Lopetamme puhelun. Starttaan autoni ja lähden ajamaan kotia kohti. Päätän käydä matkalla kaupassa ostamassa Red Bullia ja tarvikkeet kanasalaattiin.

Saavun vihdoin kotiin. Vien ostokset jääkaappiin ja menen vaihtamaan rennommat vaatteet. Vaatteiksi valitsen harmaat collegehousut sekä mustan cropp-topin. Menen jääkaapille hakemaan Red Bullin ja jotain syötävää. Istun keittion saarekkeelle. Katselen ikkunasta ulos. Ikkunasta avartuu Helsigin vilisevä ihmisiä täynnä oleva keskusta. Juttelen Elenan kanssa puhelimessa huomiseta päivästä, jolloin olemme lähdössä festareille Turkuun. Saan syötyä ja juotua. Lähden makuuhuoneeseeni ja menen sänkyyni makoilemaan. Selaan Instagramia, mutta ei mene kauaa kunnes nukahdan puhelin käteen.

Paloauto kulkee ikkunani alta pillit päällä, johon herään lopulta. Aukiolevasta ikkunastani puskee lämmintä ilmaa huoneeseeni. Otan puhelimeni käteen ja katson kelloa. Kello näyttää 18.30, joka tarkoittaa sitä että Elena tulisi kohta. Päätän nousta sängystä ylös ja suunnata keittiötä kohti. Alan valmistaa kanasalaattia, koska Elenalla on aina nälkä ja hän on aina syömässä kaapit tyhjäksi, vaikka sitä ei kyllä hänestä huomaa.

Elenan Pov

Lähden kävelemään Y/n:n taloa kohti. Asun alle kilometrin päässä hänen kotoaan. Päätän käydä matkalla kaupassa. Otan kaupan hyllyltä pari meidän lempi siideriä ja suuntaan kassoja kohti. Saan maksettua. Kävelin vielä muutaman minuutin jolloin saavun Y/n:n ovelle. Menen yleensä sisään omalla avaimella, mutta nyt olin ilmeisesti unohtanut sen kotiin. Soitin ovi summeria ja avasin oven. Pimpotin ison ruskean oven ovikelloa. Oven avasi minua melkein 20cm lyhyempi maailman kaunein parasystäväni. Otin hänet tiukaan halaukseen. "Oli hirvee ikävä!" sanoin. "Me nähtiin eilen" Y/n vastasi nauraen.

Y/n Pov

"Tein kanasaalaattia." sanoin tuolle minua 20cm pidemmälle blondille. "Olikin jo nälkä" hän sanoi suunnaten keittiöön. "Arvasin" sanoin naurahtaen. Otin jääkaapista salaatin ja laitoin sitä lautasille. Syötiin, juotiin ja suunniteltiin huomisia festareita.

2 tuntia myöhemmin

Olimme päätyneet tutkimaan meidän yhdessä kokoamaa muistojenlaatikkoa. Naurettiin meidän vanhoille kuville. "Mitkä nää meijän vaatteet oikeen on" Elena sanoi nauraen. Otin käteeni meidän 9. luokan luokkakuvan. Katsoin kuvaa hymyillen kunnes katseeni pysähtyi mustarastaisen pojan kohdalle, jolloin hymyni hyytyi. "Katoks sä Ollia? Olit ihan rakastunut siihen." Elena sanoi naurahtaen. "Olin jo unohtanu. Olitte niin söpöjä." Hän lisäsi. "Enkä ollu!" sanoin hieman sarkastisella äänensävyllä. "Meen kattoon löytyyks siltä Istagtagramia." Hän sanoi. "No et nyt mee stalkkaa sitä" sanoin nauraen. "Mikä sen sukunimi oli?" Elena kysyi. "Matela." vastasin. Katselin kuvaa vielä hetken kunnes Elena huusi iloisena "Löysin". "Näytä" vastasin heti. Katselin Ollin kuvia hetken. "Onpa se muuttunu" Sanoin. "Se on näköjää menestynykkin. Tais Abhorrent ritual tuottaa tulosta." Elena lisäsi. "Ne on vieläki Joonaksen kaa samassa bändissä." sanoin. "Se Joonas oli kyl yks apina" Elena sanoi nauraen.

"Onks sul ikävä Ollia tai teitä ylipäätään?" Elena kysyi yhtäkkiä. "No eipä enää oikeestaan." vastasin hieman apean kuuloisena. "Olit niin onnelinen sillon." Elena sanoi. Esitin pienen hymyn tuolle. "Lopetetaan jo, en haluu muistella sitä enää, tulee vaan pahamieli." sanoin. "Teijän loppu oli kyllä aika paska." Elena totesi. En jäänyt miettimään asiaa sen enempää.

Kerättiin kuvat ja muut muistot takaisin laatikkoon ja alettiin katsomaan jotain elokuvaa Netflixistä juoden samalla meidän suosikki siideriä.

Elokuvan loputtua kello näytti jo 23.47. "Lähen nyt kun kello on aika paljon" Elena sanoi. "Tuun hakeen sut sit aamulla" Sanoin. Elena laittoi kengät jalkaan ja halattiin vielä nopeasti. "Moikka! Oot rakas." Hän sanoi avaten ovea. "Moikka" Sanoin hymyillen.

Sammutin television ja suuntasin suihkua kohti. Peseydyin nopeasti ja kiedoin valkoisen pyyhkeen ympärilleni. Menin vaatekaapilleni ja valikoin yöpaidaksi ison AC/DC t-paidan. Menin vielä käymään vessassa harjaamassa hampaani ja laittamassa kasvorasvan. Menin sänkyyni makaamaan valkoisiin pehmeisiin lakanoihini, joihin nukahdin melkein samantien.

Sanoja 838
Pahoittelut tää eka luku nyt oli vähän tylsä, mutta lupaan että tää paranee mitä pidemmälle mennään!

Long Time No See | y/n x Olli MatelaDonde viven las historias. Descúbrelo ahora