Long Time No See | y/n x Olli Matela

Luku 7. Siniharmaaseinä

Elenan Pov

Auto ajoi todella kovaa vauhtia suoraan
Y/n:n puolen kylkeen. Tömähdyksen jälkeen avasin silmät. Minulle ei onneksi jostain kumman syystä sattunut mitään. Toisin kuin
y/n:lle. Hän näytti ihan kuolleelta. Hänen päästään valui verta. Yritin saada häntä hereille onnistumatta. Nousin ylös autosta. Menin katsomaan toista autoa, jonka kuski oletetusti mies oli myös jostain kumman syystä hereillä pidellen päästänsä kiinni. Soitin apua. Ei mennyt kauaakaan kuin Ambulanssi saapui paikalle.

Y/n on ollut tajuttomana jo 16h. Kello oli jo yhdeksän aamulla. Olen vain istunut sairaalan aulassa odottaen jotain tietoa y/n:n tilanteesta. Odottelin vielä jotain ehkä puolituntia, jonka jälkeen lääkärin näköinen vähän vanhempi mies henkilö käveli minua kohti. Nousin heti seisomaan. "Mikä tilanne?" kysyin noustessani. "Y/n toipuu. Voit mennä katsomaan häntä. Huone 342." lääkäri sanoi möreällä äänellään. Rupesin hieman itkemään onnesta etsiessäni oikeaa huonetta. Löysin vihdoin oikean huoneen. Koputin ja astuin sisään huoneeseen. Huoneessa oli myös joku vanhempi naishenkilö. Ilmeisesti lääkäri tuokin. Menin istumaan Y/n:n sängyn viereiselle penkille.
Y/n näytti niin surkealta. Hänellä oli päässä valkoinen jokin side ilmeisesti ja happiviikset. "Milloin Y/n herää?" kysyin tuolta vanhemmalta naishenkilöltä. "Eiköhän se kohta tuosta, ainakin niin olisi tarkoitus." lääkäri vastasi säädellen jotain kädessänsä olevaa masiinaa. "Jätän teidät nyt kahden, paina tuosta punaisesta napista, jos jotain tapahtuu." nainen sanoo kävellessään ovea kohti. Nyökkään vain vastaukseksi.

Time skip 4h

Y/n Pov

Raotan hieman silmiäni, kunnes avaan ne kokonaan tajuttuani makaavani sairaalan sängyssä. "Ai vittu mun pää." saan jotenkin sanottua aivan jumalattoman kivun keskellä. "Mitä mä täällä teen?" kysyn vieressä istuvalta Elenalta. "Eks sä muista? Oltiin auto-onnettomuudessa." hän vastatsi huolestuneen kuuloisena. En muistanut siitä juuri yhtään mitään, mutta mieleeni palasivat vuosien takaiset muistot äitini ja veljeni kuolemasta samaisen syyn takia. Katselin hetken sairaalan siniharmaata seinää. Masentava näky. "Kyl mä muistan jotain tosi hatarasti, mut miten sä voit?" kysyin. "Ei mulla tässä mitää älä sä siitä huolehdi." tuo vastasi. "Mitä mulle on tehty?" kysyin varmasti huolestuneen näköisenä. "Olit jossain helvetin pitkässä leikkauksessa, jossa sulta tyrehdytettiin joku sisäinen verenvuoto tai vastaava. Sul on lievä aivotärähdys vaikka se ei varmasti ihan siltä tunnu." tuo vastasi. "Meen hakeen lääkärin nyt." hän lisäsi lähtiessään huoneesta. Odetellassani yritin muistella eilisen taphtumia mitä tältä pääkivultani pystyin, aika outoa vatsaani ei sattunut juuri ollenkaan, vaikka siinä oli varmasti joku hirveän näköinen leikkaushaava. Elena saapui vihdoin takaisin huoneeseen vanhempi naispuolinen lääkäri perässään. "Mites täällä voidaan." nainen kysyi. "Ihan hyvin, päähän vaan sattuu." vastasin. "Joo se on ihan normaalia vielä tässä vaiheessa." tuo vastasi hymyillen. Lääkäri otti minulta happiviikset pois ja alkoi tehdä jotain testejä. "Kaikki näyttäis olevan tilanteeseen nähden kunnossa, toivut kovaa vauhtia." lääkäri sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Millon pääsen kotiin?" kysyin. "Tarkoitus olisi että pääset parin päivän päästä, jotta saat levättyä kunnolla ja jotta voidaan pitää sut vielä hetki tarkkailussa." nainen vastasi. Nyökkäsin vastaukseksi. Lääkäri antoi vielä jotain lääkettä ja lähti huoneesta. Lääke helpotti kipua aika paljon.

Time skip 3h

Pakotin Elenan kotiin nukkumaan ja peseytymään, koska hän näytti siltä että nukahtaa kohta istualteen. Sammutin television mitä olin katsonut jo ihan tarpeeksi. Huokaisin syvään ja laitoin kaukosäätimen viereiselle pöydälleni. Aloin taas tuijottamaan tuota samaa siniharmaataseinää. Kuka nämä sairaalat on oikein suunnitellut, mietin itsekseni. "Ai niin voi vittu se Olli!" havahduin. Kello oli jo sen verran milloin oltiin sovittu Ollin kanssa että nähdään. Olin ottamassa puhelimeni käteen ja soittamassa Ollille tilanteestani, en kuitenkaan ehtinyt sitä tehdä sillä lääkäri koputti huoneen oveeni avaten sen. "Sulle olisi vieras, voinko päästää sen sisään?" sama lääkäri, joka minua hoiti aikaisemmin kysyi. Vastasin myöntävästi. Kuka ihme se voi olla, koska isäni on työmatkalla, joten hän ei ole tänne voinut ennättää.

sanoja 594