Long Time No See | y/n x Olli Matela

Luku 10. Baari

Y/n Pov

Seisottiin pienen kerrostalon rapussa ison mustan oven takana. Oven takaa kuului hirveä meteli. Kuulosti ihan siltä, että siellä olisi riehunut helvetin iso apinalauma. Katsahdimme Elenan kanssa toisiamme vähän hämmästyneesti. Olli avasi oven, mutta ei päästänyt meitä vielä sisään. "Onks kaikilla housut ja paita päällä?!" hän huusi ovelta. "Juujuu Joel sai just paidan päälle" joku mies ääni vastasi. Olli päästi meidät sisälle jonka jälkeen jätettiin kengät eteiseen. Käveltiin Ollin takana jotain käytävää pitkin. Saavuttiin johonkin isoon tilaan, jossa viisi miestä istui joillakin sohvilla. Yksi heistä nousi heti seisomaan. Hän oli pitkä, vaaleat porröiset hiukset omaava mies, jonka tunnistin heti Joonakseksi. Hän tuli heti halaamaan minua samalla nostaen minut hieman ilmaan. "Rauhotu herranjumala!" sanoin nauraen. "Missä helvetissä sä oot ollu?!?!" hän sanoi rutistaen minua. En muista olenko maininnut, mutta oltiin ennen Joonaksen kanssa tosi läheisiä ystäviä. Joonaksen vihdoin päästäessä irti Tommi, tuo minua yli kaksi päätä pidempi mies tuli halaamaan minua. Tunnettiin hänen kanssaan myös ennestään. Myös loput heistä tulivat esittäytymään. Mentiin istumaan sohville. Istuin Ollin ja Elenan välissä. "Saat kyllä selittää, että mihin helvettiin sä oikein katosit." Joonas sanoin aika onnellisen kuuloisena. "Joojoo lupaan kertoo sulle kyllä." vastasin vähän naurahtaen. Juteltiin siinä hetki kaiken maailman asioista. Pojat kertoivat heidän huvittavista kommeluksistaan milloin basso oli jäänyt katolle ja milloin he olivat jääneet jumiin Maarianhaminaan. Naurettiin Ollin basson unohdus tarinalle Ollin raapiessa niskaansa kiusaantueesti. Hän ei ole muuttunut yhtään. Olli on aina unohdellut asioita ja tavaroita. Miettikää että hän melkein unohti meidän ensimmäisen, mutta harmi vain viimeisen vuosipäivän. "Pitäiskö mennä baariin?" sohvan nurkassa istuva pitkät brunet omistava mies kysyi. Hänen nimensä oli Niko jos oikein muistan. Minulla tosiaan on maailman huonoin nimimuisti. "Joo mennään, Elena ja Amalia saa luvan tulla kans mukaan!" hänen vieressään istuva Aleksi vastasi. Suostuttiin kaikki Nikon ehdotukseen. Onneksi laitoin siistit vaatteet, jotka käy baariin myös.

Ei mennyt aikaakaan kun lähdettiin kävellen baaria kohti. Huomasin myös että Elena tuli hyvin juttuun Joelin kanssa, mikä oli kiva huomata koska Elena vetäytyy usein omiinoloihinsa uusien ihmisten seurassa. Käveltiin Ollin kanssa hieman muiden takana heittäen paskaa läppää. Tuntuu kun ei oltais oltu ollenkaan erossa, mikä oli outoa, koska onhan tässä kulunut päälle 8 vuotta. Aika on mennyt kun siivillä.

Päästiin vihdoin jonkun baarin kohdalle jossa en ollut ennen edes käynyt. Pojat sanoivat että he ovat käyneet täällä usein. Mentiin baariin sisään joka oli aika tyhjä. Johtuu varmaankin siitä kun kello oli niin vähän. Joel ja Elena meni tilaamaan ja me muut mentiin istumaan johonkin nurkkapöytään. Hetken päästä Joel ja Elena saapuivatkin juomien kanssa.

Oltiin kaikki jo vähän enemmän ja vähemmän humalassa. En itse juonut paljoa, koska en halua kaatuilla missään pitkin katuja, parantumassa kun vielä olin. Olli kyseli usein vointiani. Hän on aina niin huolehtiva. Huomasin, että Joonas oli aivan kotiin lähtö kunnossa, mutta hän halusi silti mennä tanssimaan ihan hirveän ihmisjoukon keskelle. Meno baarissa oli tosiian yltynyt ajanmyötä. Muut menivät tanssimaan, mutta jäin itse pöydän ääreen istumaan, koska en saa tehdä mitää äkkinäisiä liikkeitä. Olli oli jäämässä kanssani mutta patistin hänet muiden mukaan. Halusin hänen pitävän hauskaa vaikka en itse voisi tulla mukaan.

Oli mennyt jo varmaan tunti siitä kun muut lähtivät. Päätin mennä etsimään Elenaa ja kumppaneita mutta en löytänyt ketään. En yhtään ketään. Kävin etsimässä vessa jonosta, baaritiskiltä sekä tanssilavalta, mutta en nähnyt ketään heistä. Olivatko he unohtaneet minut vai mikä homma. Kävin vielä etsimässä muutamasta paikasta, mutta en löytänyt. Katsoin snapin kartasta missä baari sijaitsi. Huomasin sen olevan vain parin kilometrin päässä kotoani, joten päätin lähteä kävellen kotiin.

Astuin baarista ulos raikkaaseen kesäyöhön. Baarin edessä seisoskeli humalaisia ihmisiä ilmeisesti taksi jonossa. Ehdin kävellä alle minuutin, kunnes kuulin jonkun kutsuvan minua. Käännyin ja huomasin Ollin seisovan muutaman metrin päässä minusta. "Mihin sä oikeen katosit?" hän kysyi kävellessään minua kohti. "Mihin te katositte etin teitä joka paikasta?" esitin vastakysymyksen hieman naurahtaen. "Mentiin sit ilmeisesti ristiin." hän vastasi nauraen. Naurettiin hetki asialle, tuntuu että kännissä kaikki on aina hauskempaa. "Haluuks mennä takas viel vai?" Olli kysyi kun saatiin itsemme rauhoiteltua. "Lähen varmaan kotiin kun väsyttää ihan sikana ja toi leikkaushaava on vähän kipee. Sä voit kyl tulla mukaan jos haluut." vastasin hieman kysyvästi. Olli vastasi myöntävästi. Hän olisi halunnut tilata taksin haavani takia, mutta halusin silti kävellä. Lähdettiin kävelemään kotiani kohti lämpimän tuulen puhaltaen vasten ihoamme. Tämä hetki muistutti niin paljon meidän ensimmäistä kahdestaan vietettyämme aikaa niiden mainitsemani kotibileiden jälkeen.

Saavuttiin vihdoin kämpilleni. Menin sohavalle istumaan johon melkein nukahdinkin. "Onks se haava viel kipee? Olli kysyi. "On." sain jotenkin vastattua. En tiedä miksi olin tämmöisessä tilassa, kun en edes juonut paljoa. Enkä myöskään tajua miten noin pieni haava voi olla noin kipeä. Olli toi minulle lasin vettä sekä särkylääkkeen. Sain lääkken nielaistua ja veden juotua, jonka jälkeen vähän virkistyin. Veden ihmeellinen voima. Muisteltiin hetki jotain hauskoja menneitä, jonka jälkeen sovittiin että mennään nukkumaan. Sain vaihdettua yövaatteet joka on hyvin harvinaista minulle baari-illan jälkeen. Nukun aina vaan joku iso t-paita päällä. "Voin nukkuu täs sohvalla." Olli huikkasi olohuoneesta. "Kyl sä voit tännekki tulla." vastin kävellen keittiöön juodakseni vielä vettä. Mentiin Ollin kanssa ison sänkyni peiton alle. Menin makaamaan vähän matkan päähän hänestä. Hetken päästä Olli otti minut kuitenkin kainaloonsa minun painen päänsä hänen rintaansa vasten. Oli niin ikävä tätä.

Sanoja 852