Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

6.

Herään aamulla sängystäni ja huomaan, että Niko ei ole vieressäni. Katson puhelimestani paljonko kello on, se on kohta vasta kahdeksan.. Ja Niko on jo noussut. Nousen itsekin sängystä ylös, laitan harmaat collegehousut ja vaaleanpunaisen hupparin päälleni sekä laitan hiukseni ylös sotkunutturalle. Astelen olohuoneeseen, mutta Nikoa ei näy. Katson keittiöstä ja vessasta eikä Nikoa näy sielläkään.. Näen hänen puhelimensa sohvalla. Otan tämän ja tallennan kaikkien poikien puhelinnumerot omaan luuriini ja olen juuri laittamassa joelille viestiä, missä Niko mahtaisi olla, kunnes kuulen ulko-oven käyvän. Juoksen katsomaan ja ovesta sisälle astelee Niko.

Y/n: Niko! Missä sä oot ollu näin aikasin?! Mä olin huolissani!
Niko: kävin kaupassa hakeen aamupalaa, ku sulla näytti kaapit olevan aika tyhjiä.
Y/n: miks et ottanu puhelinta mukaan?
Niko: No mä unohdin sen tänne, mut laitetaan nää ruuat nyt kaappiin...
Y/n: anna tänne mää laitan..

Alan purkamaan ostoskasseja ja Niko katsoo takaani, kun touhuan keittiössä.

Yhtäkkiä tunne tämän kädet lanteillani ja käännyn Nikoon päin. Nostan käteni hänen kaulalle juuri ennenkuin suutelemme.

Y/n: Noniin Noniin.. Nyt riittää... Aletaas syömään..
Niko: älä oo noin tylsä..
Y/n: en ookkaa.. Mut kannattaa säästä noi iltaan..
Niko: uu.. Mitäs sä oot suunnitellu?
Y/n: en kerro..
Niko: kertoisit nyyt.. Okei mä lopetan, mut yks kysymys! Mistä lähtien sulla on ollu lasit?
Y/n: junnusta asti. Nää on lukulasit nii pidän aika harvoin, mut mulla oli nyt aamulla pää kipee ku en oo pitäny ni pistin päähän!
Niko: pitäisit useemmin! Noi sopii sulle!

Hymähdän ja työnnän jugurtin tämän käteen. Istumme sohvalle syömään ja katsomme netflixistä jotain sarjaa. Kun olemme hetken katsoneet sarjaa, otan jugurttipurkin Nikon kädestä ja lähden viemään sitä keittiöön roskiin.
Yhtäkkiä tunnen polvessa sanoin kuvailemattoman kivun, samoin päässä. Sitten kaikki sumenee, kuulen vain kuinka Niko huutaa "y/n? Y/n?! Vastaa mulle!" ja sitten menee kuulokin..

Yhtäkkiä kuulen ilmastoinnin huminaa ja laitteitten piippausta. Mietin hetken missä olen, mutta tajuan olevani sairaalassa. Nämä sairaala sängyt ovat nimittäin futareille tuttuja, erityisesti minulle. Päätän avata silmät, näen Nikon istumassa vieressäni kyyneleet poskilla. Tämän takana seisoo Emil, Kiril, Tommi, Joonas, Aleksi, Olli ja Joel, ja kyllä, näen oikein, kaikilla valuvat kyyneleet poskilla. Sänkyni päässä seisoo valkotakkinen henkilö, ilmeisesti lääkäri. Sitten huoneessa alkaa keskustelu.

Niko: y/n! Ei hätää sä oot sairaalassa, ja mitä ikinä tapahtuukaan, mä oon tässä!
Y/n: Niko.. Mitä mulle kävi?
Lääkäri: hei y/n. Olen teidän hoitava lääkärinne Elina. Teillä tuli äkillinen aivoverenvuoto ja samaan aikaan polvenne vääntyi asentoon, joka aiheuttaa paljon kipua. Kaaduitte maahan ja mursitte samalla yhden kylkiluun..
Y/n: mitä? Paraneeko tästä? Mulla on välierät menossa!
Lääkäri: No valitettavasti polven takia juokseminen ei onnistu ilman kipua. Muuten ei tullut pysyviä vaurioita. Olen pahoillani, mutta jalkapalloura, oletettavasti siis, ainakin olen lehdestä lukenut teidän sitä pelaavan, on nyt siis ohi..
Y/n: eieiei.. Ei se voi.. Mitä Mä nyt..
Lääkäri: onneksi miehenne oli kotona, muuten olisit kuollut. Eli mieti hyviä puolia! Mutta voin jättää teidät nyt tänne puhumaan..

Katson Nikoa kyyneleet silmistä virraten. Ei tämä voi olla mahdollista. Kai tästä jotenkin voi kuntoutua?
Käännän katseeni Emiliin, joka seisoo Nikon takana.

Emil: y/n mä oon pahoillani..
Niko: me kaikki ollaan..
Emil: sori mun täytyy mennä hetkeks vähä tuulettaan päätä..

Emil lähtee reippaasti ulos huoneesta. Kiril hieroo kasvojaan tuskaisen näköisenä. Niko ottaa kädestäni kiinni ja puristaa sitä kovaa.

Y/n: voiko joku mennä kattoon ettei se tee mitään itelleen..?
Kiril: joo mä meen..
Y/n: kiitos..
Niko: Miten se niin vaikeeta sille oli?
Y/n: se tietää mitä mä oon aina halunnu saavuttaa futiksessa. Ja koska se ite pelaa lätkää ja haluaa samaa siinä, se tietää miten pahalta tää tuntuu..
Niko: No mut kyllähän me pärjätään...eiks niin?

Olen vain hiljaa, otan puhelimeni käteen sänkyni vieressä olevalta pöydältä ja soitan äidille.