Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

16.

Olemme pian syöneet ja jäämme pöytään istumaan ja puhumaan.

Joel: Niko sano sääki ny jotaki!

Nostan katseeni Nikoon. Tämä katsoo kaikkia vuorotellen silmiin, viimeisenä minua.

Niko: ei oo mitään asiaa..
Y/n: No on sulla ny jotakin! Kyllä sä uskallat puhua..

Tämä vain katsoo minua ja hymähtää.

Y/n: ookeeii.. Niko tuu käymään täällä..

Nousen pöydästä ja kävelen pienen matkan päähän pöydästä Niko perässä.

Y/n: mikä sulla on?
Niko: ei mikään.. Väsyttää vaan..
Y/n: eikä väsytä.. Ja jos sua väsyttäis, sä puhuisit vaan enemmän.. Niko kyllä mä sut tunnen.. Sä voit kertoa!
Niko: No mulla oli vaan ikävä sua.. Mä rakastan sua edelleen niin helvetin paljon! Ja mä tekisin mitä vaan että saisin sut takasin, Suomeen ja mun luo!

Nostan katseeni maasta ja katson Nikoa. Aluksi hämmentyneenä, sitten hymyillen.

Niko: No.. Mikä tuli?
Y/n: jos en tee jatkosopimusta valmennuksesta, se homma siirtyy seuraavalle. Ja oon miettiny paljon et palaisin Suomeen..
Niko: häh? Vaikka tää on sun unelma?
Y/n: onhan tää ollu aivan helvetin mahtavaa, meillä on ollu hauskaa, poikien ja Jasonin kanssa. Mut kyllä kotiin palaaminen olis vielä kivempaa..
Niko: mut jos palaisit kotiin.. Niin.. Entä me?
Y/n: ömm.. No nyt on aika aikasta miettiä sitä.. En oo vielä varma jatkanko..
Niko: aa.. Okei..
Y/n: mut nyt kun mennään takas, niin sä et istu ihan tuppisuuna tuolla..
Niko: hhmm.. En tietenkään..

Menemme hymyssä suin takaisin pöytään. Pojat katsovat meitä vähän vinkkaavina. Mutta sitten antavat asian olla, kun Niko avaa taas suunsa. Nyt hän on taas oma itsensä, ihana Niko..

Istumme vielä varmaan tunnin keskustelemassa, kunnes päätän lähteä.

Y/n: mä taidan lähteä nyt kämpälle..
Joel: okei..
Y/n: missä te muuten nukutte?

Pojat katsovat Ollia. Tämä vain kohauttaa harteitaan.

Tommi: ei mitenkään olis mahdollista päästä sun luo yöks?
Y/n: Olli..! Ette te oikeesti unohtanu varata hotellia?
Olli: No tuli niin äkkilähtö ja siinä oli sitä sähellystä jonku verran..
Y/n: ookeeii.. Tulkaa mun luo yöks.. Mut mulla on yks vierashuone..
Joel: mut jos Niko vaikka nukkuu sun kaa, sit vaikka Joonas, Olli ja Aleksi vierashuoneessa.. Ja sit onko sulla sohvaa tai patjoja?
Y/n: No sohvan voi levittää..
Tommi: No me nukutaan joelin kans siinä! Onks se ok?

Niko katsoo minua kysyvästi. Sitten myös muut pojat.

Y/n: joo,joo.. On ok! Eiköhän mennä!
Aleksi: asuksä täs lähellä?
Y/n: tien toisella puolella..
Aleksi: aa..

Kuljemme Aleksin kanssa muiden edellä. Puhumme siitä, kenen idea oli lähteä Ranskaan, se oli kuulemma joelin ja Nikon yhteinen idea, mutta enemmän joelin. Uskoin tämän olevan valetta,mutta en lähtenyt väittämään vastaan.

Aleksi: entäs sä ja Niko?
Y/n: en mä tiedä. Ei se tunnu luovuttavan mun suhteen. Kun taas ite vedin homman poikki heti pienestä, tai pienestä ja pienestä jutusta.
Aleksi: se on kyl oikeesti ikävöiny sua..
Y/n: No toi helpottaa tosi paljon.. On mullakin ollu sitä ikävä, mut ihan yhtälailla teitä muitakin.

Sitten pääsemmekin kämpälleni. Avaan oven vaaleaan, avaraan, iso ikkunaiseen kotiini. Poikien suut loksahtavat auki.

Niko: tämmönen linnotus sulla täällä!
Y/n: No tää nyt on tämmönen..
Joel: tää nyt on tämmönen.. Tää on älyttömän siisti!

Hymähdän ja näytän pojille nukkumapaikat. Menen itse suihkuun ja he jäävät olohuoneeseen katsomaan tvtä. Kun olen tullut suihkusta, menen huoneeseeni pukemaan vaatteet päälle. Laitan samat harmaat collegehousut ja vaaleanpunaisen hupparin kuin monesti muulloinkin, sekä laitan hiukset nutturalle ja lasit päähän, sillä päätä särkee taas, kun en ole niitä pitänyt.

Tulen ulos huoneesta ja menen olohuoneeseen poikien luo. En tajua että se, miltä nyt näytän, voisi tuoda Nikolle meidän aamut mieleen. Hän nousee sohvalta ja sanoo menevänsä vessaan. Näen hänestä, että pala kurkussa haluaa tulla ulos.

Joel: mikä sille tuli?
Y/n: öö.. Pidin tätä asua ja laseja yleensä aamusin Suomessa, ja nyt kans. En tajunnu et se olis näin paha sille..
Aleksi: aa siis sille tuli ne aamut mieleen sun kans?
Y/n: niin mä uskon..
Joonas: No ettekö te vois vaan palata yhteen? Te olitte unelmapari!

Nostan katseeni Joonakseen.. Hän näyttää siltä, että tarkoitti, mitä sanoi. Pakko myöntää, haluaisin palata Suomeen, Nikon luo.. Mutta en kehtaa myöntää sitä.