Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

17.

Käyn päivän aikana vielä hallilla. Niko on varmaan kunnossa, vaikka kuljen samassa asussa paikasta toiseen. Tulen yhdeksän jälkeen kotiin, jossa kaikki pojat ovatkin. He ovat tehneet pitsaa, joten menen katsomaan, onko keittiö siisti ja montako palanutta pitsaa roskissa on. En löydä yhtään palanutta pitsaa ja keittiö on siisti, joten menen poikien luo olohuoneeseen katsomaan jotakin jääkiekkopeliä.
Kello on kohta yksitoista ja peli on juuri päättynyt, joten päätän mennä nukkumaan.

Y/n: okeeiii.. Hyvää yötä, mä meen nukkumaan..
Niko: mä meen kans..
Y/n: Joonas ei..
Joonas: koittakaa sitte vaan nukkua!

Käännän vain katseeni pois pojista ja menen makuuhuoneeseen Niko perässä. Vaihdan shortsit ja ison t-paidan päälleni ja kömmin sänkyyn.
Niko tulee myös ja makaamme hetken vain hiljaa sängyssä. Kaikki muistot Nikon kanssa tulevat mieleen. Tekisi niin mieli käpertyä tämän kainaloon, mutta en uskalla myöntää olevani vieläkin rakastunut tähän..
Sitten Niko nousee istumaan, kuulen sen, sillä olen selkä tuohon päin. Sitten päätän kääntyä makaamaan tähän päin ja katson tuota suoraan silmiin.

Niko: y/n voitasko me puhua?
Y/n: mistä?
Niko: ei tää näin voi mennä..
Y/n: mikä?
Niko: mä en haluu luovuttaa tähän tätä hommaa.. Haluun sut takasin, mä rakastan sua..
Y/n: oli typerää suuttua sulle, ja sullakin oli aihetta suuttua mulle. Mut mun pitää myöntää et mulla edelleen vähän tunteita sua kohtaan, mut ei me voida silti jatkaa..
Niko: miksei?
Y/n: Mä aion jatkaa täällä, olis varmaan paras, jos vaan yritetään unohtaa toisemme..
Niko: dont Give Up On Me.. Sun lempibiisi, miksei se voi toimia tässä?
Y/n: ei Niko, te lähette huomenna, ja sen jälkeen me kaikki unohetaan toisemme..

Tuo ei vastaa mitään, vaan käpertyy peittoon ja alkaa ilmeisesti nukkumaan. Niin päätän alkaa siis minäkin.

Herään aamulla ennen muita. Laitan hupparin päälle ja lasit päähän. Menen keittiöön keittämään kahvia.
Otan kahvikuppia hyllystä ja tiputan sen maahan.

Y/n: voi helvetin helvetti!
Joel: mitä sää huudat?
Y/n: miks kaikki menee niin vitun perseelleen! Mä lähen nyt vittu kävelylle!
Joel: aha..

Laitan kengät jalkaan ja airpodit korvaan ja lähden kävelylle. Tulen tunnin päästä takaisin kotiin, jossa kaikki pojat ovat heränneet. Olivat kuulemma heränneet huutooni.

Joonas: onko kaikki nyt hyvin?
Y/n: vielä ainakin...
Aleksi: mitä sä huusit täällä aamulla?
Y/n: No tippu tuo helvetin kahvikuppi tuohon maahan ja meni vittu aivan palasiks..
Aleksi: aha..

Pojat alkavat pakkaamaan kamoja, ja tunnin päästä lähden kuskaamaan heitä lentokentälle. Radiossa soi jälleen Dont Give Up On Me. (nyt kannattaa laittaa se viimeistään taustalle soimaan, vika osa nimittäin tätä kirjaa!)

Joel: nähääks me jouluaattona?
Y/n: niin siitä mun piti puhua..
Joonas: No? Eksä aio tulla?!
Y/n: mä uskon et olis paras jos me vaan nyt alettais elää omia elämiä, mä täällä ja te Suomessa..
Niko: me puhuttiin tästä illalla..
Olli: ai siis aioksää nyt noi vaan unohtaa meiät?
Y/n: No en mä usko et se noin vaan tapahtuu, mut et vähän etäisyyttä otetta ainaki..
Tommi:voi olla varmaan hyvä, tai ainakin sun ja Nikon osalta..
Niko: mm..

Sitten Saavumme lentokentälle. Hyvästelen pojat, kaikilla kyyneleet valuvat poskilta vesiputouksena.

Joel: moikataan kun tavataan, mut tavataan vaan vahingossa!
Y/n: jep! Kiitos pojat kaikesta!
Olli:eiköhä me lueta toisistamme vielä lehdistä! Heihei y/n!
Y/n: heippa pojat!

Sinne ne nyt meni.. Kyyneleet valuvat vain silmistä. Oli hirveää erota läheisistä ystävistä, mutta halusin vain nyt keskittyä valmentamiseen, sillä teille Jason kanssa kaksivuotisen sopimuksen valmentajina. Istun auton rattiin ja laitan jälleen lempibiisini soimaan.. Ajan kotiin ja alan laittautumaan, sillä meillä oli illalla jälleen lehdistötilaisuus. Parasta oli, että seuraavana aamuna yksi haastattelu oli Suomen tvseen!
Kotona minulla oli jo hyvä fiilis, Jason tuli naapurikämpästä kylään ja laittauduimme yhdessä. Olimme pian valmiita. Jasonilla oli musta puku ja tämän blondit lyhyet kiharat hiukset olivat hienosti. Minulla taas oli vaaleanpunainen pitkä mekko, jonka yläosa oli koristeltu timanteilla, ja selkä oli melkein kokonaan auki, hiukset taas olivat kiharrettu.
Menimme kerrostalon alakertaan ravintolaan, jossa tilaisuus jälleen oli. Punaisella matolla meistä otettiin taas paljon kuvia, pakko sanoa, rakastin sitä. Sitten meillä oli haastatteluja. Pitkän illan jälkeen pääsimme koteihin, menin melkein heti nukkumaan, sillä seuraavana aamuna minulla oli jo kymmenelta haastattelu Suomeen!

Heräsin aamulla kahdeksalta ja menin suihkuun, laittautumaan, syömään ja pukemaan. Laitoin mustat farkut, sinisen crop topin ja mustan farkkutakin sekä hiukset oli suoritettu. Menin alakertaan, jossa kamerat olivat valmiina, ja haastattelija Mari odotti.

Mari: huomenta! Te olette varmaan y/n y/l/n?
Y/n: kyllä ollaan!
Mari: Jes! Eli kohta alkaa lähetys, ollaan sitten livenä telkkarissa. Vastailet vaan kysymyksiin, etköhän sä tän osaa?
Y/n: joo on tullu tutuksi!

Sitten lähetys alkaa! Puhumme aluksi urastani pelaajana Suomessa, sitten siitä, miksi se meni pieleen, sitten tuli kysymys mitä pelkäsin

Mari: ja eikös ollut niin, että jos teillä ei olisi ollut ketään kotona, ette seisoisi nyt siinä?
Y/n: mm no joo, se oli mahdollista..
Mari: mehän tehtiin sillon juttu siitä ja tämä blind channelin laulaja Niko Moilanen taisi pelastaa henkenne.. Myönsitte silloin että seurustelette.. Miten on, jatkuuko suhde yhä?
Y/n: mm itseasiassa, erottiin aika pian sen jälkeen kun lähdin tänne Ranskaan.. En avaa sitä enempää, mut pojat kävi täällä ja lähti eilen takasin Suomeen..

Pala nousi kurkkuuni mutta annoin sen olla. Haastattelu meni hyvin loppuun saakka, aina kun aiheeksi tuli jotenkin menneisyyteni, oli itku lähellä, mutta pystyin pidättelemään sen.. Haastattelun jälkeen lähdin hallille, sillä meillä oli taas reenit vedettävänä.

Tätä elämäni on nyt, haastatteluja, reenejä, faneja, jasonia.. Ei blind channelia tai Nikoa..

Välillä saan viestejä pojilta, kuten "miten menee?", "näin sun haastattelun eilen, se oli hyvä!". Vastaan niihin ja sitten yritän taas unohtaa pojat. Olen käynyt Suomessa välillä ja kaduilla nähnyt poikia ja vähän jutellut. Mutta pakko sanoa, nyt nautin elämästä, saan valmentaa unelma joukkuetta! Ainiin, unohdin kertoa, minä ja Jason seurustelemme! Mutta nyt, on aika jatkaa valmentamista ja Ranskan liigojen voittamista!

The end...