Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

12.

Joel: ai ooksä muuttamassa sinne?!
Y/n: No oon.. Se on se ongelma, Niko uskoo että en välitä siitä. Mutta mun yks unelma murskattiin ja nyt toinen vois toteutua!

Yhtäkkiä Niko kävelee poikien kanssa ulos. Nousemme joelin kanssa seisomaan. Yritän vieläkin pyyhkiä kyyneleitäni pois, mutta ne vain valuvat silmistäni. Juoksen Nikon luo halaamaan tätä. Juokseminen tuottaa taas helvetillistä kipua, mutta minua ei kiinnosta se juuri nyt. Halaan Nikoa sanomatta mitään, tunnen kun hänen kyyneleet valuvat päälleni ja omani hänen olkapäälle.

Y/n: ootko sä kunnossa? Eikö sun pitäs olla lepäämässä?
Niko: mä halusin tulla tänne sun luo.. Haluun viettää sun kaa kaiken mahdollisen ajan.. Ennenku sä lähet..

Nostan katseeni Nikoon ja annan tämän huulille pienen pusun ja kuiskaan "mä rakastan sua".

Sitten Elina tulee hakemaan Nikoa sisälle lepäämään, me muut menemme tietysti mukana.

On kulunut kaksi päivää, toinen niistä sairaalassa Nikon seurana ja samalla tappelua selvittäen.. Ja toinen Nikon ja poikien kanssa aikaa viettäen ja pakkailen. Ainiin, näin myös vanhempiani, Emilin ja Kirilin. Tänään taas olisi aika lähteä Ranskaan.. En olisi uskonut viimeisten päivieni Suomessa olevan tällaiset. Sairaalareissu ja tappeluita..

Herään aamulla Nikon vierestä ja tämä onkin jo hereillä. "huomenta muru, tänään on iso päivä.." tuo kuiskaa. Hymyilen vain takaisin ja annan pusun tämän otsalle. Olli kurkkaa ovesta huoneeseen ja huikkaa aamupalalle. Menemme Nikon kanssa syömään isoon pöytään muiden poikien kanssa.

Tommi: meinaaksä y/n yksin reissata siel Pariisissa?
Y/n: eenn. Lennän Pariisin yksin, mut sit mun valmentajakollega tulee sinne mun kans, se oli kai Tanskasta..
Joel: minkä niminen?
Y/n: se oli joku Jason Eriksson.. Tai tämmönen..
Niko: ai.. Mies?
Y/n: joo.. Mut kukaan ei korvaa sua siellä.. Lupaan..

Sitten puhelimeni hälyttää lähtemistä. Otan tavarani mukaan ja istun pakettiautoon poikien sekaan. Tommi tietenkin kuskina. Pyydän tommia laittamaan radioista "dont give up on me" biisin (jos haluut siistin viban tähän nii laita se soimaan taustalle)
Poikien silmät valuvat kyyneleitä samalla kun halaan Nikoa autossa.
Sitten saavummekin lentokentälle. Astumme kaikki ulos autosta. Hyvästelen siinä joelin, Aleksin, Tommin ja Joonaksen. Niko ja olli tulevat vielä mukanani lentokentän puolelle. Siellä minut on hyvästelemässä kiril. Paras serkku mitä ikinä voisi toivoa. Jatkan kyyneleet silmissä Nikon ja Ollin kanssa matkaa. Saavumme turvatarkastukseen, jossa minun on aika jättää pojat. Ensin hyvästelen Ollin ja lopuksi Nikon.. Kyyneleet silmissä halaan ja suutelen tätä. "mulla tulee niin ikävä sua" sanon tälle. "lupaat soittaa kun pääset Ranskaan" Niko saa sanottua. En haluaisi päästää irti. Huomaan kuinka kyyneleet valuvat ollinkin poskille kovempaa vauhtia samalla kun hän katsoo meitä. Sitten minun on aika mennä. Pojat jäävät katsomaan itkien perääni. Samalla kun punnitsen laukkuja, itkien. Minulta kysellään paljon, olenko kunnossa. Tämä on kummallista, lisäksi minulta kysellään paljon yhteiskuvia ja nimikirjoituksia, varmaan Ranskassa valmennutyöstä on jo uutisoitu. Pian istunkin jo lentokoneessa matkalla Ranskaan, pariisiin. Katson koko matkan vain kuvia minusta ja Nikosta kyyneleet silmissä, kuunnellen samalla lempi biisiäni. En ole ikinä itkenyt näin paljoa..

Nikon pov:

Sinne hän nyt lähti.. Elämäni nainen, jota rakastin yli kaiken, lähti nyt Ranskaan, aluksi piti olla vain pieni käynti siellä, mutta suunnitelmiin tuli muutoksia ja y/n jäi sinne nyt pysyvästi. Kun katsoimme häntä punnitsemassa matkalaukkuja, sanoin Ollille "eihän meillä oo mitään hätää, se tietää mitä tekee, tää on sen unelma, se on reissannut ennenkin, toivottavasti se nauttii".
Olli katsoo minua huvittuneena "Niko.. Kyllä se pärjää, aikuinen nainen, joka on reissannut ennenkin jalkapallon perässä.".
Lähdimme Ollin kanssa takaisin autolle. Kun pääsimme sinne kaikki pojat halasivat minua. Ajoimme studiolle ja katsoimme vain jotain elokuvaa.. Tai pojat katsoivat, minä katsoin kännykästäni kuvia minusta ja y/nistä. Kului noin viisi tuntia. Olimme vain maanneet studiolla. Kukaan ei oikeen jaksanut tehdä mitään. Kunnes puhelimeni soi. Se oli y/n!

Y/n:

Pääsin vihdoin vuokra-asuntooni. Olin kerennyt jo tavata Jasonin ja joukkueemme, se oli aivan huikea porukka! Sitten muistan että minun piti soittaa Nikolle. Tämä vastasi salaman nopeasti. Puhuimme kyyneleet silmissä videopuhelua vaikka kuinka kauan.

Y/n: mulla on jo hirvee ikävä..
Niko: mullakin sua, mut koita nyt nauttia! Ootko jo tavannut sen kollegan tai joukkueen ketä valmennat?
Y/n: joo! Jason oli ihan mukava ja tää joukkue mitä me valmennetaan, niin on aivan huippu! 16-18v poikia ja aivan älyttömän mukavia!
Niko: Noniin, koita nyt pitää hauskaa!
Y/n: No koitan! Mut tuun aina käymään siellä kun mahdollista!
Niko: joo tottakai tuut!
Y/n: mut hei mun pitää mennä! Meillä on illallispalaveri tuolla. Heippa rakas!
Niko: heihei y/n!

Lopetan puhelun nopeasti ja menen vaihtamaan vaatteita. Kun olen pukenut, laittanut hiukset ja meikannut, lähden alakertaan ravintolaan. Ensimmäisenä meillä on lehdistötilaisuus. Puhumme Jasonin kanssa suunnitelmistamme. Olisin luullut sen olevan jännittävää, mutta nauroimme monelle asialle yhdessä. Sitten meistä otettiin vielä yhteiskuvia lehtiin. Seisoimme punaisella matolla taustan edessä. Minun käteni jasonin olkapäällä ja tämän käsi lanteellani. Hymyilimme kameroihin ja välillä Jason heitti typeriä vitsejä joille nauroimme. Sitten menimme syömään. Mukana oli valmennuspäällikkö. Suunnittelimme valmennusasioita sekä puhuimme kotikunnistamme. Miehet olivat hämmentyneitä siitä, miten suomesta voi tulla taitavia valmentajia. En itsekään tiedä, olen vain aina valmentanut Junioreita omalla tavalla..

Olemme pian syöneet ja lähdemme kämppiimme. Minun ja jasonin kämpät ovat vierekkäin kolmoskerroksessa. Menemme hissillä ylös samalla höpöttäen kaikesta. Ovellani jätän jasonin ja kun pääsen sisään istahdan vain sohvalle huokaisten. Aivan mahtava päivä! Unelmat toteutuu, lehdistötilaisuus, valmennusura, vielä Ranskassa! Ja noin huipussa seurassa. Minulla oli helvetin hauska ilta! Kello alkaa olla kohta kymmenen, joten menen suihkuun. Jätän puhelimeni makuuhuoneeseeni. Kun tulen suihkusta, huomaan, että Niko on yrittänyt soittaa. Soitan tälle takaisin.

Y/n: hei Niko! Sori olin suihkussa, en kerenny vastata..
Niko: ei se mitään. Teillä oli lehdistötilaisuus, näytti olevan hauskaa!
Y/n: oli joo.. Hei mua väsyttää, käykö et soitellaan huomenna?
Niko: joo.. Joo.. Heippa rakas!
Y/n: heippa! Rakastan sua..

Lopetan puhelun ja painun pian pehkuihin.. Nukahdan miltei heti, en olisi uskonut...

On kulunut pari kuukautta. Olen vain valmentanut, ollut jasonin kanssa, vanhempani kävivät täällä ja nauttinut. Meillä on ollut paljon pelejä, kaikista vain voittoja!
Niko on soitellut välillä, ei niin useasti kuin ensimmäisillä viikoilla. Ehkä hän vain tottui etten ole siellä. Itseasiassa olen unohtanut Nikon ihan täysin, emme ole puhuneet viikkoon. Mutta nyt ei kerkeä..