Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

10

Y/n: mikä kiire sulle tuli?
Niko: aattelin vaan et haluut kotiin..
Y/n: etkä ajatellu.. Nehän oli mukavia..
Niko: No nii mutta..
Y/n: mitä?

Niko ei sano mitään. Kävelee vain reippaasti eteenpäin. Yritän pysyä tämän perässä mutta juokseminen ei onnistu ja kova kävelyvauhti teki myös kipeää. Päätin koota itseni uudelleen, sillä epätoivo iski. Sanoinkohan jotain väärin tämän vanhemmille? Eikö Niko haluakaan esitellä minua heille? Sitten pysähdyin. En jaksanut enää kulkea poikaystäväni perässä, joka ei voi kertoa mikä hänelle tuli.

Y/n: Niko!

Tämä vain katsoi taakseen ja hidasti hiukan vauhtia. Hän jäi selvästi miettimään jotakin. Huusin toisen kerran, selvästi lujempaa mitä äsken. Niko pysähtyi. Seisoin varmaan 10 metrin päässä hänestä. Yritin kävellä tämän luokse, mutta se sattui, sillä olin yrittänyt juosta tämän perässä välittämättä tuskallisesta kivusta.
Niko vain katsoo minua kun yritän kävellä hänen luokseen.

Y/n: No auttaisitko?!
Niko: joojoo sori..

Niko juoksee luokseni, ottaa minut syliin ja kantaa kotiinsa. Istumme hiljaa sohvalla. Niko tuijottaen maata ja minä kattoa.

Y/n: mikä vittu sulle oikeen tuli?
Niko: en mä tiedä.. Mä..
Y/n: mitä sä? Kyllä sä tiedät ja me molemmat tiedetään se ihan hyvin!
Niko:  No siis.. Sä oot ollu lehissä junnusta asti.. Jalkapallon takia.. Mä oon aina ihaillu sua skidinä ja nyt vielä enemmän..
Y/n: No miten se sun vanhempiin liittyy?
Niko: ei ku mä puhuin aina mun kavereille susta ja olis siistiä nähä sut. Sähän asuit Oulussa niinku minä ja pyörin aina kaduilla et voisin nähä sut.
Y/n: mut toihan on sulosta!
Niko: No joo mut se että oot mua kaks vuotta nuorempi teki siitä vaikeeta. Olin ihan umpirakastunu sillon jo suhun! Mun kaverit alko kiusaan mua siitä ja puhu et haluut sen vaan koska se voi päästä pelaan pariisiin ja sit saisit rikkaan vaimon ja tämmöstä.. Ja nyt näin ne tuolla puistossa enkä halunnu et ne näkee sut mun kanssa..

Katsoin vain Nikoa hämmästyneenä. Tämä on ihaillut minua pienestä asti!

Y/n: No sittehän niitten todellakin pitäs nähä sut mun kanssa!
Niko: ei kyllä pitäs..

Yhtäkkiä puhelimeni alkaa soida. Puhelu tulee tuntemattomasta numerosta, mutta vastaan, sillä siellä voi olla kuka vain. Puhelimen päässä on Pariisilaisen jalkapalloseuran junioreiden valmennuspäällikkö.
(tottakai ne puhuu englanniks mut kirjotan tähän suomeks)

Valm.: miltä kuulostaisi?
Y/n: tuohan ois aivan todella siistiä! Mutta mulla on koko elämä täällä suomessa.

Tuon sanottua Niko tulee eteiseen, jossa olen puhunut valmentajan kanssa.

Valm.: ajattele, saisit valmentaa maailman parhaita junioreita Ranskassa!
Y/n: millon tää valmennustyö alkaisi?
Valm.: Juuri silloin kun se teille sopii!

Saisin toteuttaa yhden unelmistani, valmentaa. Ja vielä maailman parhaita. Koska en itse pysty enää se olla, voisin tehdä muista sellaisia.
En voinut jättää tätä mahdollisuutta välistä. Voin tulla katsomaan Nikoa Suomeen talvisin. Kyllähän hekin reissaavat paljon..

Y/n: selvä, otan tarjouksen vastaan. Voisin katsoa milloin voin aloittaa. Soitellaan.
Valm.: Jes! Anteeksi.. Tottakai, soitellaan!

Lopetan puhelun, katson Nikoa ja tämä katsoo minua hämmentyneenä. Tämä katse onkin tullut tutuksi. Meille molemmille.

Niko: kuka se oli?
Y/n: mmm..
Niko: nyt kerro! Se ei ollu suomesta.. Sä oot lähössä jonnekin!
Y/n: Niko sä tiedät miten paljon oon tykänny valmentamisesta.. Ja että mun unelma on aina ollu valmentaa jotain taitavaa joukkuetta..
Niko: No se on kyl tullu selväksi..
Y/n: niin tuota.. Mä sain paikan Ranskasta, valmentaa maailman parhaita junioreita!
Niko: mitä..
Y/n: mää.. Lähen Ranskaan.. Valmentamaan..
Niko: eli mä en merkkaa sulle mitään vai?!
Y/n: merkkaat, sä olit ainut syy miks mietin että jättäisin välistä. Mutta mä tuun talvisin käymään, kyllähän tekin reissaatte paljon poikien kans!
Niko: No mut..

Nikon poskille valuu kyyneliä. Halaan häntä tiukasti ja kuiskaan "mä lähen varmaan ens viikolla.. Mut tuun vielä ennen sinne kauemmaks aikaa jäämistä takas..". Nyt kyyneleet valuvat minunkin poskilleni. Niko antaa pienen pusun poskelleni ja sanoo että hänen täytyy käydä studiolla. Päästän hänet lähtemään ja ilmoitan töihin, että haluan luopua paikastani. Olen huolissani Nikosta, menihän hän varmasti studiolle...
Alan tuijottamaan meistä otettua kuvaa joka on puhelimeni lukitusnäytöllä. Hätkähdän kun nään joelin soittavan. Vastaan tälle.

Joel: y/n tuu ulos!
Y/n: miks?
Joel: nyt lähetään sairaalaan!
Y/n: miks!
Joel: Niko on siellä!

Heitän puhelimeni lattialle ja alan laittamaan kenkiä jalkaan. Nostan puhelimen lattialta "Vittu!!" huudan, kun näen sen menneen rikki. Juoksen portaat alan joelin auton luo ja istun kyytiin..

Y/n: mikä sillä on?! Onko se elossa?!
Joel: öö.. on se ainakin vielä.. Kai..
Y/n: mitä kai?! Mitä sille kävi?!
Joel: No se..