Dont Give Up On Me || Blind Channel X Y/n <3

7.

Puhun äidin kanssa puhelimessa samalla, kun pojat katsovat minua ihmeissään vieressäni. Varmaan siksi, että en ole juurikaan puhunut heille lääkärin huonon uutisen vuoksi. Puhumme äidin kanssa siitä, miten ilmoitamme valmennukselle ja kerron myös Nikosta, sillä se olisi varmaan nyt hyvä. Lopetan puhelun hymyssä suin ja pojat katsovat minua vielä hämmästyneempänä.

Niko: kuka se oli?
Y/n: äiti..
Niko: No hyvä että joku sai sut hymyilemään..
Y/n: saathan säkin..

Otan Nikon kädestä kiinni, kunnes Emil ja kiril tulevat huoneeseen..

Emil: saisinko mä puhua y/nin kanssa kahdestaan?
Y/n: saat.. Eikä kellään muulla oo sananvaltaa..

Kaikki paitsi Emil, ja tietenkin minä, poistuvat huoneesta. Emil istuu sänkyni vieressä olevalle tuolille.

Y/n: mä tiedän että tää on rankkaa sulle.. Mut sä voit edelleen saavuttaa lätkässä sen mitä me ollaan aina haluttu!
Emil: mutta en mä halua, jos sä et voi.. Me ollaan aina yhessä unelmoitu siitä, että saadaan pelata maailman parhaissa joukkueissa.. Nyt sun eteen tulee seinä josta ei vaan pääse yli, ali tai läpi.. Mä en halua tehä sitä, ilman sua..
Y/n: mulle tulis ainaki parempi mieli jos sä silti jatkasit töiden tekemistä sen eteen.. Jos mä en saa sitä niin sä saat!
Emil: mut mä en voi reenata sun kanssa..
Y/n: voitpas.. Seinän takaa voi aina kurkkia..

Sitten emilin puhelin alkaa soida ja tämä poistuu huoneesta. Niko ja Joel astuvat huoneeseen.

Y/n: missä muut?
Niko: kirilin piti kans vähän tuulettaa päätä, niin pojat meni kans. Eihän haittaa?
Y/n: ei.. Se on varmaan vaan hyvä, meille kaikille..
Joel: joo on tää ollu kaikille aika shokki, vaikka ei me kaikki niin hyvin tunnettukaan..
Niko: mut me ollaan kyl seurattu uutisista sun uraa, ja se meni nyt sinne.. Ihan hirveetä..
Y/n: No kyllä tästä selvitään, jalkapallo on pieni asia kaiken muun rinnalla..

Nousen istumaan sängylleni, luulin sen sattuvan kylkeen, mutta en tuntenut siinä mitään kipua. Joel sanoo heipat ja poistuu huoneesta. Niko istuu sänkyni reunalle. Tartun tätä poskista kiinni ja suutelen häntä. Tätä olen kaivannut, Nikon kanssa oloa...

Time skip 1viikko

Olemme lähdössä Nikon kanssa sairaalasta. Vihdoin pääsen kotiin! Olen kerennyt viikon aikana ilmoittaa valmentajalleni ja joukkueelle lajin lopetuksesta, tehdä töitä, saada emilin takaisin reenaamaan ja ennen kaikkea itselleni hyvän olon!
Kaikki on taas hyvin. Istun Nikon autoon, pelkääjän paikalle tietenkin, ja Niko tarttuu rattiin ja lähtee ajamaan studiolle. Tuijotan vain tietä samalla käteeni nojaten.

Niko: onko kaikki hyvin?
Y/n: joo.. En vaan ymmärrä miten mun elämä muuttu näin nopeesti..
Niko: nii tulihan toi nyt aika äkkiä. Mut eiks kaikki oo taas hyvin?
Y/n: ei sun kans mikään vois olla huonosti!

Niko vain naurahtaa ja laittaa radiosta "Dont give up on me" biisin soimaan.. Minun lempi biisini..
Käännyn vain katsomaan Nikoa hymyillen ja tämä laittaa kätensä reiteni päälle.

Y/n: mistä sä tiesit?
Niko: minkä?
Y/n: että tää on mun lempibiisi?
Niko: luuletko että mä en kuule sua suihkussa?
Y/n: mitä mä tekisin ilman sua..
Niko: olisit kuollu..

Hymähdän jälleen ja katson vain tuota maailman ihaninta, komeinta, yksinkertaisesti parasta miestä. Pian saavummekin studiolle ja joudun irrottamaan katseeni tuosta.
Astumme studion sisälle, ja ensimmäisenä näen Aleksin, joka katsoo minua, erittäin vihaisena.. Istumme olohuoneeseen, sohvalle. Studiolla ovat aleksi, Joel ja Joonas. Puhumme poikien kanssa kaikesta, kunnes aleksi avaa suunsa mykkänä olemisensa jälkeen.

Aleksi: y/n mulla ois asiaa, voidaanko mennä jutteleen vaikka tohon ulos?

Katson Nikoa ja tämä nyökkää. Nousen sohvalta ja tajuan mistä aleksi haluaa puhua.. Tai ei välttämättä halua puhua, vaan tehdä asialle jotain.. Seuraan tätä ulos ja käännyn ulkona tämän puoleen. Olen juuri aloittamassa puhumaan kunnes tämä
kerkeää aloittaa.

Aleksi: mites se meidän suhde?
Y/n: aleksi mä haluan unohtaa sen!
Aleksi: ja miks ihmeessä?