It is What it is - Blind Channel Story

Luku 9.

| Joel |
Herään auringon säteisiin, jotka paistavat ikkunaverhoista läpi. Nousen ylös sängystä ja menen laittamaan ne kiinni, jotta Aleksi ei heräisi auringonvaloon. Hän nimittäin vielä nukkuu. Olin hyvin hänen edessään, ettei auringonvalo yltänyt paistamaan tuota suoraan kohti. Kävelen hiljaa makuuhuoneesta olohuoneeseen, missä on puhelimeni. Katson kelloa, ja huomaan sen olevan vasta yhdeksän. Tänään on sunnuntai eli vapaapäivä treeneistä. Puhelimeeni tulee ilmoitus akkuni vähäisestä virrasta. Olen unohtanut taas laittaa sen laturiin. Suljen puhelimeni ja laitan sen olohuoneessa olevaan laturiin latautumaan.

En tiedä kauanko Aleksi meinaa vielä nukkua, mutta menen laittamaan meille jo aamupalaa, koska minulla ei ole muutakaan tekemistä. Kävelen keittiööni, joka on tällä hetkellä ihmeellisen siistissä kunnossa. Ei ainakaan tarvitse alkaa heti siivoamaan. Tai no ehkä aamupalan tekemisen jälkeen voi joutua, koska en ole ehkä maailman siistein ihminen keittiössä. Mutta maku on yleensä ihan tyydyttävä, joten eiköhän se korvaa vähän.

Päätän tehdä meille aamupalaksi vohveleita, koska tiedän Aleksin pitävän niistä. Aina kun olemme ulkomailla töiden takia, niin menemme syömään vohveleita. Siitä on tullut vähän niin kuin perinne meille. Teen vohvelitaikinan ilman mitään ongelmia ja otan sitten alakaapistani vohveliraudan. Samalla kuin paistan vohveleita, keitän kahvia. En pärjäisi päivääkään ilman kofeiinia.

Saan aamupalan valmiiksi ja vien sen jo pöytään. Katan pöydän aika hienon näköiseksi, sillä haluan Aleksille vaan parasta. Ei kuitenkaan liian hienoa, mutta hieman arjesta poikkeavaa. Kun ole tyytyväinen siihen, menen makuuhuoneen ovelle. Huomaan Aleksin siristelevän hieman silmiään. Toivottavasti en herättänyt häntä metelöinnilläni.

"Huomenta", hymyilen nojaten ovensuuhun. "H-huomenta.." "Nukuiks hyvin?" "Sun vieressä aina." Punastun hiukan ja menen Aleksin luokse. Annan hänen otsaansa pusun ja vedän sitten peiton pois hänen päältään. "Kylmä." Otan kaapista hupparini ja ojennan sen Aleksille, joka pukee sen päälleen nopeasti. "Mä tein aamupalaa." "Niin mä vähän veikkasinki. Tuoksuu nimittäin hyvältä."

Lähden kohti keittiötäni ja Aleksi seuraa minua. Hänen hiuksensa ovat ihan sekaisin, mutta ne näyttävät vaan entistä söpömmiltä. Istun pöydän ääreen ja Aleksi tulee viereeni. Hän katselee tarkasti tekemiäni ruokia. "Vitsi ku näyttää hyvältä." "Niin näytätkin"

Syömme aamupalan kaikessa rauhassa. Aleksilla näyttäisi olevan aika kova nälkä, vohvelit katoavat lautasilta hetkessä. Minullakin oli tietysti nälkä, mutta Aleksilla oli selvästi suurempi. En kyllä ihmettele, koska illalla hän enimmäkseen keskittyi elokuvaan kuin herkkujen syöntiin. Sain melkein itse syödä kaiken.

"Tää oli ihan sika hyvää", hän sanoo hymyillen. Väläytän hänelle myös oman hammashymyni ja nousen ylös pöydän äärestä. Alan siivoamaan pöydästä astioita pois. Sujautan ne tiskikoneeseen laittaen sen samalla päälle. Siellä on jo sen verran paljon astioita kertynyt, että kohta kaapeissa ei ole enää mitään. Sillä aikaa kuin siivoan keittiötä, niin Aleksi on jo hävinnyt jonnekin.

Saatuani hommat tehtyä menen olohuoneeseen, missä näen Aleksin selaamassa puhelintaan. Menen tuon taakse ja pörrötän hänen hiuksensa ihan sekaisin. Tosin ne olivat jo aika sekaisin valmiiksi, mutta nyt vielä entistä enemmän pörröttävät joka suuntaan. Tuo vain nauraa minulle. Hyppään sohvan selkänojan yli sohvalle Aleksin viereen.

"Voiks heittää mut kotii?" Hän kysyy samalla katsoen jotakin puhelimeltaan. "Joo totta kai. Mut etkai lähe jo kohta?" "Varmaa pakko ku Rilla on siellä yksin. Kyl se yön pärjää mut pitää mun mennä ruokkimaan se." Aivan. Totta kai hänen pitää koirastaan pitää huolta, miksi en ajatellut?

Aleksi nousee ylös sohvalta ja menee kohti makuuhuonetta. Hän ottaa omat vaatteensa ja tulee sitten takaisin olohuoneeseen. "Mulla ei tainnu olla muuta mukana täällä. Lähetäänkö?" Nyökkään vastaukseksi ja nousen itsekin viimein ylös sohvalta. Nappaan makuuhuoneen vaatekaapista jotkut vaatteet, sillä minulla on edelleen pelkät bokserit jalassa. Toivottavasti se ei haitannut Aleksia. Ei kyllä ole ennenkään haitannut, joten miksi nyt haittaisi.

Puen vaatteet päälleni ja kävelen eteiseen, jossa Aleksi jo odottaa kengät jalassa. Sujautan puhelimen taskuuni ja otan avaimet avainkaapista. Laitan myös kenkäni jalkaan ja takin päälle, koska ulkona on näin aamusta sen verran kylmä.

"Ainii sul ei oo takkia.." mieleeni muistuu yhtäkkiä. "En mä tarvii." "Mut autossa on kylmä", sanon samalla ottaessa naulakostani toista takkiani. Ojennan sen Aleksille, joka pukee sen mukisematta päälleen onnekseni. Aleksi avaa asuntoni ulko-oven meidän ollessa vihdoin valmiita. Tulen hänen perässään ja suljen oven kiinni. Varmistan vielä, että se meni varmasti lukkoon, vaikka se meneekin aina itsestään. Kävelemme rappuset alas ja menemme ulos kerrostalosta kohti parkkipaikkaa, jossa autoni sijaitsee. Avaan auton ovet ja istahdan kuskinpaikalle. Aleksi tulee viereeni ja lähden ajamaan kohti Vihtiä, tuon kotia. Aleksi laittaa musiikkia soimaan ja laulamme yhdessä sen tahtiin. Ihanaa kuulla hänenkin kaunista lauluääntään pitkästä aikaa.

Hetken kuluttua saavumme Vihtiin ja ajan Aleksin paritalon eteen. Parkkeeraan autoni hienosti pihaan ja sammutan sen. Aleksi nousee ulos autosta ja minä toimin samoin. Laitan autoni ovet lukkoon. Menen nyt hetkeksi aikaa myös Aleksin luokse, koska sovimme hänen kanssaan, että lenkitämme yhdessä Rillan.

Aleksi avaa kotinsa oven ja menee peremälle. Tulen hänen perässään. Vastassa on jo Rilla, joka heiluttaa iloisesti häntäänsä lelu suussa. Aleksi ottaa kenkänsä pois ja menee alas kyykkyyn silittämään koiraansa. Sitten hän nappaa Rillan syliinsä ja menee peremmälle asuntoon. Riisun kenkäni ja takkini, ja laitan ne siististi niille tarkoitetuille paikoille. Seuraan lässytys-ääntä keittiöön, jossa Aleksi antaa Rillalle ruokaa ja vaihtaa tuolle puhtaan veden. Minä vain katson vierestä noita kahta. He ovat niin söpöjä. Rilla ahmii ruokakipponsa nopeasti tyhjäksi ja sitten juo raikasta vettä päälle. Aleksi katsoo Rillaa ja minä häntä.

"Mennääks heti viemää Rilla ulos?" "käyhän se." Menen takaisin eteiseen Rillan ja Aleksin tepsuttaessa perässäni. Laitan kengät jalkaan ja takkini päälle. Aleksi laittaa Rillalle villapaidan päälle, joka on söpö pinkki. Sitten tuo laittaa siihen sopivat valjaat Rillalle, joihin kiinnittää talutushihnan. Hän vielä pukee itsekin päälleen ja sitten lähdemme ulos ulkoiluttamaan Rillaa.
———————————————————————
Sanoja: 944
Anteeks ku ei oo parii päivää taaskaa tullu osaa, mulla on vaa ollu ihan sika kiire koulun kaa, vasta ens viikolla syysloma jollon tulee sit varmaa joka päivä yks uus osa. Tää osa saatto olla vähän tylsä, koska oon vähäsen kirjottanu tätä jokasena päivänä. Mut toivottavasti tykkäsitte kuitenki, ens osassa muitaki jätkii ku vaa Aleksia ja Joelia.