It is What it is - Blind Channel Story

Luku 15.

Anteeks etten oo tätä tarinaa kirjottanu hirveesti viimeaikoina. Eilen mun piti julkasta jo uus osa, mut mul meni töissä myöhää ni en sit enää jaksanu alkaa vääntää teille stooria:D
- - - -

| Olli |
Viikko on vierähtänyt nopeasti. Olemme vain paiskineet ahkerasti töitä albumimme äärellä, joten vapaa-aika on meille aivan vieras käsite. Itse valitsimme alamme, joten turha siitä on valittaa. Oikeastaan vain nautin tästä, että saan tehdä sitä mitä rakastan päivästä toiseen. Ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Paitsi tällä hetkellä Joelista, joka makaa puolikuolleena studion lattialla eikä ole tehnyt koko päivänä vielä mitään hyödyllistä.

"Hei Joel oikeesti, mä ja Tommi ollaan enää vaan viikko täällä Helsingissä ni koitappa skarpata!", huudahdan tuolle. Viritän bassoni loppuun ja alan harjoittelemaan uutta biisiä, johon me juuri eilen sävellettiin nuotit. Joel nousee ylös ja kävelee treeniksemme pieneen keittiöön. Hän tulee takaisin redbull-tölkin kanssa ja lässähtää sohvalle. "Eiköhän tällä lähe päivä käyntii." Pudistan päätäni tuon avatessa tölkkiä ja jatkan vain soittamista. Muut vissiin hiovat vielä lyriikoita, paitsi Joonas. Hän editoi tällä hetkellä meidän tulevaa youtube-videota.

Kuulen oven käyvän ja siirrän katseeni eteiseen. Näen Minnan paperikassin kanssa. "Mä toin teille vähän lounasta", tuo hymyilee ja tulee peremmälle. Hän laskee kassin pöydälle ja muut ampaisevat sen viereen. Lasken bassoni telineeseen ja menen myös pöydän ympärille. Katon pussiin ja hymyilen. Jes, sushia. Lempi ruokaani. Nappaan yhden rasian ja kipitän muiden perässä sohvalle syömään. Minna istuu Nikon syliin ja syö samasta rasiasta kuin Niko. Hymähdän ja istun heidän viereen.

Saan ruokani syötyä ja nousen ylös sohvalta. Kävelen keittiön roskiksen eteen ja heitän tyhjän muovirasian roskiin. Avaan vierestäni jääkaapin oven, jossa on kuitenkin vain pelkkä valo. "Joel jumalauta oot juonu kaikki redbullit", huudan. Kuulen Joelin repeävän nauruun. Suljen kaapin oven ja kävelen olohuoneeseen. "Sori Matela, vahinko oli." "Sää olit vahinko." "Auts, toi meni syvälle sieluun." "Hyvä."

"Taitaa mein Olli olla vähä kireellä päällä", Joonas nauraa sohvalta. Pyöräytän silmiäni ja istun tuon viereen. Avaan puhelimeni, mutta Joonas ottaa sen kädestäni. "Hei mitä vittua?", tiuskasen. "Onks sulle vihdoin tullu mies-menkat?" "No mitä vittua." "No kato peilii." Ihmettelen, mitä tuo tarkoitti sillä. Nappaan puhelimeni Joonakselta ja avaan kameran. Huomaan nenästäni tulevan verta. "Oho." "Mähän sanoin", Joonas hymyilee ylpeänä. "No sanoit hyvin epäsuorasti."

Nousen ylös sohvalta ja kävelen vessaan. Olen ottamassa vessapaperia, jotta saisin painettua nenääni, joka edelleen vuotaa. Huomaan paperin olevan kuitenkin loppu. "Voi vittu nyt", tuhahdan. Kävelen takaisin olohuoneeseen muiden luokse. "Onks jollai paperii ku vessapaperi oli loppu?" Kaikki pudistavat päätään. "No jollai tää verenvuoto pitäis saada pysäytettyä." Minna naurahtaa ja lähtee eteiseen ilmeisesti kaivamaan laukkuaan. Ainakin äänestä päätellen. Hän tulee takaisin ja heittää minua tampoonilla.

"No mitä vittua mä tällä teen?" "No tunget tietenki nenääs äyssi", Minna nauraa ja istuu takaisin Nikon syliin. Kaikki muutkin purskahtavat nauruun ja räkättävät sohvalla. Pyöräytän silmiäni ja menen vessaan. Avaan tampoonin kääreestä ja yritän tajuta miten se oikein toimii. Hetken miettimiseni jälkeen tungen sen nenääni. Katson itseäni peilistä ja repeän myös nauruun. Kävelen takaisin olohuoneeseen. "Tästä ei sitte mitään kuvia." Kaikki alkavat vain enemmän nauramaan, kunnes kuulen kamera äänen vierestäni. "Jumalauta Porko!" Otan puhelimen Joonakselta, mutta hän juuri kerkesi sulkemaan sen. En tietenkään tiedä hänen pääsykoodiaan. Joonas nappaa puhelimen takaisin itselleen. "Et sit laita sitä kuvaa mihinkää." "Okei en laita, muistoja vaan kamerarullaan."